Vaateprojekti minikoossa

Veljentyttäreni vietti juuri 1-vuotissynttäreitään, ja kun kuulin, ettei pikkuneidin vauvanukella ollut vaatteita, tartuin välittömästi tilaisuuteen. Koska menen harvoin siitä mistä aita on matalin, päätin tehdä nukelle kunnollisen pienen vaatekokoelman. Aloitin piirtämällä peruskaavat nuken mittojen mukaan, minkä jälkeen kävin kangasvarastoni läpi etsien kaikki punaiset ja valkoiset kankaat, joiden tiesin sopivan tuleviin nukenvaunuihin.

Ensimmäiseksi ompelin nukelle röyhelöhelmaisen mekon.

Jokainen nukke tarvitsee mielestäni söpön mekon. Tästä mekosta tuli itse asiassa niin söpö, että pohdin jo pitäisikö etsiä kangasta jostakin lisää ja ommella samanlainen myös nuken pienelle omistajalle.

Alun perin olin päättänyt pysytellä puna-vakoisessa kokonaisuudessa, mutta sitten käteeni osuin varastoissani pitkään ollut ihana vaaleanpunainen ohut flanellikangas. Ompelin kankaasta aikoinaan itselleni mukavan kietaisujakun. Jostain syystä olin kuitenkin ostanut kangasta aivan valtavan määrän, joten päätin tehdä siitä nukelle pyjaman.

Voin kertoa, että pyjama on maailman pehmoisin ja suloisin asu. Useampikin synttärijuhlien vieras esitti jo nauravan toiveen, että tekisin vastaavan myös aikuisten koossa. Laitoin pyjaman rintataskuun koristeeksi napin ja pienen rusetin. Pyjaman yläosa suljetaan tarrakiinnityksellä, jonka totesin kätevimmäksi kun nukenvaatteiden pukija on vielä liian pieni sulkemaan neppareita ja nappeja.

Koska edessä on kylmät talvikuukaudet ja tiesin erään toisen juhlavieraan neulovan nukelle lahjaksi pienen villatakin, ompelin kolmanneksi asuksi pitkät punaisen housut ja hauskan pilkullisen paidan.

Punapilkkuinen kangas tarttui mukaani viime kesän lomamatkalta. Se on odottanut että saisin tehtyä siitä itselleni mekon. Se sopi kuitenkin niin täydellisesti housuissa käyttämääni yksiväriseen punaiseen kankaasen, että päätin siepata pikkuriikkisen määrän kangasta nuken paitaan. Kaula-aukon viimeistelin punaisella vinokaitaleella.

Viimeisenä miniompeluprojektina tein nukelle vielä makuupussin vaunuihin laitettavaksi.

Makuupussin vuori on valkoista tikkikangasta ja päällinen samaa punaista, jota käytin nuken pitkissä housuissa. Omistan melkoisen nauhavaraston, josta löysin kokonaisuuteen täydellisesti sopivaa pilkullista silkkinauhaa. Niinpä makuupusiin koristeeksi tuli vielä pieni rusetti.

En ole luonnostani kovin taitava näpertäjä. Olen monta kertaa parempi ompelemaan aikuisten vaatteita kuin tällaisia miniatyyrikokoisia asuja. Täytyy kuitenkin sanoa, että näitä vauvanukenvaatteita oli oikeasti hauska tehdä. Panostin paljon vaatteiden viimeistelyyn, jotta saumat ja kiinnitykset olisivat mahdollisimman kestäviä. Omilla nukeillani oli aikoinaan aivan uskomattomat vaatevarastot, joten jos voin edes hieman viedä perinnettä eteenpäin pikkuiselle sukulaistytölleni niin teen sen ilolla.

Toissapäivänä päädyin erinomaisten Black Friday -tarjousten innoittamana tilaamaan Englannista jälleen uusia kaavoja. Näin ollen seuraavaksi ommeltavien projektien lista vain kasvaa kasvamistaan. Mutta mikäs sen mukavampaa. Nyt kun illat ovat pimeitä, on kaikista parasta laittaa vain muutama kynttilä palamaan, keittää suuri kuppi teetä ja toteuttaa ihania vaateunelmia.

Matkalle mukaan

Pakkasin tässä taannoin matkalaukkua työmatkaa varten ja huomasin siinä tavaroita järjestellessäni, että itsetehtyjen vaatteiden lisäksi laukkuun löysi tiensä myös kaikenlaiset pienet järjestelijät. Inhoan sitä, että tavarat ovat vain sekaisin laukun pohjalla, joten minulta löytyy pieni laatikollinen erilaisia kangaspussukoita. Ehkä vähän outoa, mutta erittäin käytännöllistä.

Kenkiä varten olen ommellut ihan tavallisia kiristettäviä pussukoita, joissa on yleensä kontrastivuorikangas. Kenkiä kun on kaiken kokoisia niin samalla tavalla olen ommellut kiitettävän variaation eri kokoisia kenkäpusseja.

Koska pieneen matkalaukkuun ei saa mitenkään ängettyä jättikokoista kosmetiikkapussiani, olen päätynyt siihen, että työreissuille on järkevintä jakaa kosmetiikka pienempiin eriin, jolloin tila tulee aina käytettyä tehokkaasti. Tässä eräs kätevimmistä todellakin minikokoisista pussukoista, joka vetää koostaan huolimatta käsittämättömät määrät tavaraa.

Sen jälkeen kun olen kohdannut ties mitä outoja sairauksia matkojeni varrella, olen alkanut pitää mukanani perusvalikoimaa yleisimpiä lääkkeitä. Useimmiten tämä on (onneksi) täysin turhaa, mutta jotenkin oloni on turvallisempi kun mukanani on tämä pieni lääkepussukka.

En myöskään selviä matkoista ilman kuulokkeita. Hankin vuosia sitten erilliset kuulokkeet lentokonetta varten ja lisäksi mukanani on puhelimen kuulokkeet, joita käytän työpäivien aikana. Näillekin olen tehnyt oman kodin.

Lisäksi laukustani löytyy joka päivä tämä pieni nenäliinakotelo. Olisi ehkä aika tehdä jo uusi, sillä tämä aikoinaan kauniin raikas kangas alkaa jo olla kärsinyt turhan paljon.

Pidemmille matkoille otan aina mukaan myös suuren pyykkipussin ja suoristusraudalle ompelemani pussin (tietysti myös itse raudan) sekä joukon muita käteviä järjestelijöitä. Tyylikkäintä voisi tietysti olla, jos kaikki nämä matkustustarvikkeet olisivat samaa kangasta, mutta itse tykkään näistä väripilkuista muuten niin asiallisten työmatkatavaroitteni joukossa. Ja on erittäin kätevää tietää jo pussukan ulkonäöstä mitä se pitää sisällään. Matkalaukkuni onkin usein melko hauskan näköinen kun jokaiselle tavaralle on oma pieni säilytysjärjestelmänsä.

Vauvajuhla-asu Tillyn tapaan

Lupaukseni mukaan esittelen teille tänään asun, joka valmistui juuri sopivasti viime viikon vauvajuhlabrunssille. Olen kokeillut ahkerasti Tilly Walnesin kirjan "Love at first stitch" kaavoja ja nyt olen vihdoin saanut tehtyä kaikkiin niistä oman vartaloni vaatimat muokkaukset. Niinpä päätin tehdä monipuolisesta Mimi-puserosta keveän vaalean version. Samalla ompelin puseroon sopivan Delphine-hameen. Varastoistani - joita yritän kovasti pienentää - kaivoin ihanan valko-sinisen puserokankaan. Hameeseen päätin käyttää Lilou-mekosta yli jäänyttä kangasta, joka on muuten aivan mahtavan hyvää laatua. Tätä peruskangasta olisi pitänyt ostaa varastoon vielä paljon enemmän.

Kun tein keväällä ensimmäisen version tästä puserosta, jouduin muokkailemaan hihoja melko paljon enkä silti ollut niihin kovin tyytyväinen. Jostain syystä hihansuut olivat aivan liian pienet, vaikken pidäkään omia käsivarsiani mitenkään tavanomaista paksumpina. Tällä kertaa tein huolellisen ennakkotyön piirtämällä hihan kaavan käytännössä uusiksi. Lopputulos oli onneksi vaivan arvoinen.

Tykkään Mimi-puseron kaavasta erityisesti sen monipuolisuuden vuoksi. Puseron ilme vaihtuu helposti erilaisia kankaita käyttämällä. Tällä kertaa valitsin puuvillapohjaisen melko ohuen kankaan, jossa on kuitenkin sopivaa ryhtiä. Näin sain puserosta tyttömäisen töihinkin sopivan paitapuseron. Tykkään myös puseron harvinaisen kauniin mallisesta kaula-aukosta. Koska puserossa ei ole muotolaskoksia, se laskeutuu kauniisti. Pusero onkin erityisen kaunis työnnettynä hameen tai housujen vyötärön sisään.

Hameesta puolestaan tuli luultavasti uusi luottohameeni. Tätä sopivampaa työhametta kun on vaikea keksiä.

Jotta hame ei olisi mennyt brunssia ajatellen liian viralliselle puolelle, käytin vyötärökappaleeseen puserosta jäänyttä kangasta. Näin ollen näistä kahdesta vaatekappaleesta muodostuu kokonainen asu, mutta niitä voi yhtä hyvin käyttää myös erillisinä. Hame on hyvin tavanomainen A-linjainen hame. Pidensin hameen helmaa jonkin verran, jotta sain siitä myös toimistokäyttöön sopivan.

En tiedä onko tämä muuten vain oma ongelmani, mutta pelkään napinläpiä aivan kuollakseni. Huh! Tähänkin puseroon niitä piti tehdä kuusi kappaletta ja koin kuusi kauhunhetkeä niitä tehdessäni. En tiedä mistä tämä pelko johtuu. Joka tapauksessa, tällä kertaa pelko oli aiheeton. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Kulunut viikko onkin kulunut Sew Over It -kaavojen parissa. Olen yrittänyt pelastaa kauniin paitamekon helmaa ja pitäessäni siitä taukoa, hurautin eilen nätin 50-luvun inspiroiman Betty-mekon. Kellohelman venyessä lopulliseen muotoonsa ennen viimeistelyä siirrynkin seuraavaksi paitamekon napinläpien pariin. Saa nähdä kuinka monta kauhunhetkeä niiden parissa tänään koen.

Löydätte minut muuten myös Instagramista nimellä ompeleomaonnesi. Siellä puolella jaan usein projektejani paljon ennen kuin ne ehtivät tänne blogin puolelle. Välillä siellä vilahtelee myös muita hauskoja hetkiä sillä ihan kaikki vapaa-aikani ei kulu ompeluprojektien äärellä. Tervetuloa siis seuraamaan!

Ihanaa marraskuuta!