Vauvanpesä babyshower-lahjaksi

Olen tänään menossa rakkaan serkkuni babyshower-brunssille. Kuulin vauvapesästä ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten kun kälyni pyysi minua tekemään sellaisen pienelle veljentyttärelleni. Vuosi oli onneksi sumentanut muistot tästä projektista, sillä päätin tehdä pesän myös serkkuni tulevalle vauvalle. Sumentanut muistot siksi, että olin täysin unohtanut miten tuskaa on tunkea vanua kapeaan reunukseen... Tulipahan vahvistettua jälleen kämmenten lihaksia :D

Tässä kuitenkin kuva valmiista pesästä.

Pesän ideana on, että vauva voi pienenä makoilla sen sisällä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Sitten kun vauva kasvaa, voidaan alareunassa olevat naurut avata, jolloin pesä avautuu hevosenkengän muotoon. Sellaisena pesää voi sitten käyttää vaikkapa hoitoalustana tai pitää vauvaa edelleen nukkumassa sen sisällä - jaloilla vain on tällöin enemmän tilaa.

Kuvassa näkyy myös pieni pussukka, jonka tein ylijääneestä kankaasta. Pussukoitahan ei koskaan voi olla liikaa... Pussukan sisältä löytyy vielä pieniä käytännöllisiä lahjoja vauvalle ja äidille.

Ja tietysti pilkullinen vuorikangas... Kukapa ei rakastaisi pilkkukankaita?!

Tällaiset suloiset siniset vauvajutut siis päätyvät pian pakettiin. Vauvajuhlabrunssilla käytän myös ensimmäistä kertaa uutta asukokonaisuutta, joka valmistui alkuviikosta. Seuraavassa blogikirjoituksessa esittelen teille millaisesta asusta on kysymys.

Ihanaa lokakuun viimeistä sunnuntaita!

Kestosuosikkini mekkojen joukossa

Kävin läpi suosikkimekkojani suunnitellessani esitteleväni täällä blogissa syksyn suosikkejani. Huomasin, että yksi ehdottomista lempimekoistani ei ole saanut kaipaamaansa esittelyä, joten tässä se nyt tulee.

Mekon kangas on ihanan monikäyttöistä puuvillaa, jossa on juuri sen verran elastaania, että siitä voi ommella supermukavan, mutta siltikin ryhdikkään mekon. Kaavana käytin yhtä suosikkikaavoistani eli Simplicity 1873 -kaavaa. Olen tehnyt tällä kaavalla itse asiassa ainakin kolme mekkoa, jotka ovat kaikki todella eri henkisiä. Suunnitelmissani on esitellä jossain välissä teille suosikkikaavani ja kaikki niiden muuntelumahdollisuudet.

Muistan hyvin kuinka ostin tämän kankaan aivan hetken mielijohteesta. Rakastuin ruskean eri sävyihin ja mekon valkoiseen pohjaväriin, joka pitää yleisilmeen raikkaana. Mekko sopii kankaansa vuoksi niin syksyyn kuin kevääseenkin. Se näyttää yhtä nätiltä paksujen mustien sukkien kuin kevyiden ballerinojenkin kaverina. Valitsin tähän mekkoon normaalia umpinaisemman kaula-aukon. Tykkään yleensä hiukan avoimemmista kaula-aukoista, mutta tämän mekon yleisilmeeseen tämä versio sopi mielestäni paremmin.

Mekon helma on juuri oman makuni mukainen. Tykkäisin kyllä käyttää vaikka joka päivä kellohelmaisia hameita, mutta ne eivät vain ole kovin käytännöllisiä Suomen tuulisessa kelissä. Tässä helmassa on sopivasti volyymiä, mutta se on silti arkikäyttöön sopiva.

Ainoa mitä ehkä muuttaisin näin jälkikäteen ajateltuna on helman pituus. Tekisin siitä muutaman sentin pidemmän. Mutta se muutos on nyt myöhäistä tehdä, ja hyvinpä mekko on onneksi saanut käyttöä huolimatta helman pituudesta. Lisäksi tässä mekossa ei ole taskuja. Miksiköhän jätin ne tekemättä? Eipä tämä toinekaan pieni epäkohta ole kovasti arjessa haitannut.

Tämä mekko on todellakin kestosuosikkini ja ylläni lähes viikoittain.

Tiedättekö muuten mikä on parasta syksyssä - suosikkivuodenajassani? Ehdottomasti se, että voi hyvillä mielin polttaa kynttilöitä ja nauttia ihanasta teestä kun ulkona alkaa hämärtää.

Ja samalla voi katsoa jakson tai pari the Great British Sewing Bee -ohjelmaa. Kuinka monta kertaa ihminen voi katsoa samat kolme kautta läpi?

Ihanaa alkanutta syysviikkoa!

Ompelupöytäni suosikit

Ajattelin tänään esitellä suosikkini ompelutarvikkeiden joukosta. Ajattelin valinnan olevan vaikea, mutta itse asiassa joukosta valikoitui nopeasti ne tarvikkeet, jotka nappaan käteeni useimmin.

Ensimmäisenäm esittelyvuoron saa ehdottomasti suuri askartelualustani.

Varastoistani löytyy useampikin Fiskarsin askartelualusta, mutta tämä suurin on kooltaan 60x90 cm ja niin ollen täydellinen peittämään ompelupöytäni toisen pään. Alustan päällä voi huoletta ajella pyöröleikkurilla ja pistellä nuppineuloja. Lisäksi se on mitta-asteikkonsa vuoksi erinomainen kun haluan muokata kaavoja. Viivat näkyvät läpi ohuesta kaavapaperista, mikä on korvaamaton apu esimerkiksi kaavoja pidentäessä.

Toisena täytyy mainita osa saksikokoelmastani.

Erinomaisten saksien arvon ymmärtää vasta kun on saa ne käsiinsä käytettyään aikansa huonoja saksia. Nieleskelin aikoinaan aika monta kertaa ostaessani Fiskarsin kangassakset ja harkkosakset, joiden hinta on todellakin päätähuimaava. Kyse nyt kuitenkin on vain saksista! On kuitenkin sanottava, että en voisi enää tehdä yhtään ompeluprojektia ilman näitä oransseja kavereita. Sakset ovat itselläni kovassa käytössä, mutta siitä huolimatta ne ovat säilyneet primana vuodesta toiseen.

Kolmas ompelupöytäni välttämättömyys ovat erilaiset mitat.

Kuvassa näkyvän pinkin luottomittanauhani ostin vuosia sitten Irlannista. Se oli aikaan, jolloin Suomesta ei vielä löytynyt hauskan värisiä laadukkaita mittanauhoja. Mitan toisella puolella on tuuma-asteikko, mikä on osoittautunut todella käteväksi. Tuuma-asteikkoinen on myös kuvassa näkyvä läpinäkyvä muovimitta, jonka toin vuosi sitten Englannista. Seuraan paljon ulkomaisia ompelukanavia esimerkiksi Youtubessa ja Creative Bugissa. Koin turhan aikaavieväksi muuntaa mitta-asteikkoa aina ohjeita seuratessani, joten päätin työskennellä suoraan tuumapohjalta. Kolmantena mittana tähän esittelyyn pääsi aivan loistava pikkumitta, jota käytän kaikkien helmojen ja hihansuiden kääntämiseen. En tiedä miten tulin toimeen ilman tätä loistoapuria.

Seuraava suosikkini on Prymin merkkauskynä.

Kynään saa vaihdettua eri värisiä lyijyjä kankaan väristä riippuen. Käytän merkkaamiseen jonkin verran myös perinteistä räätälinliitua ja joskus myös ajan kanssa katoavia tusseja. Tämä kynä on kuitenkin ykkösvalintani.

Viimeisenä muttei vähäisempänä täytyy mainita nuppineulat.

Nämä ohuet ja pienet nuppineulat ovat eniten käytössä itse ompeluprosessin aikana. Käytän suurempia, helmipäisiä nuppineuloja kiinnittäessäni kaavoja kankaaseen, mutta näitä pieniä neuloja käytän tosiaan eniten. Ja säilytän totta kai niitä magneettineulatyynyssä. Magneetti tulee tarpeeseen erityisesti silloin kun kuulen lattialta neulan putoamisen aiheuttavan äänen. Näitä minineuloja ei niin vain lattialta bongata, joten kuljetan usein neulatyynyä lattian yläpuolella kuin metallinpaljastinta ikään ja odottelen milloin neula pomppaa ylös.

Näiden viiden suosikin lisäksi ompelupöydältäni löytyy totta kai joukko muitakin korvaamattomia apureita. Ehkäpä esittelen teille toisella kertaa viisi kaikista tarpeettominta, mutta söpöytensä vuoksi välttämätöntä tarviketta. Niitäkin nimittäin itseltäni löytyy melkoinen määrä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Coco-hetkiä

Muistattekin ehkä, että pohdiskelin kesällä mistä löytäisin sopivan kankaan Coco-kaavaan. Haastoin kangaskauppoja oikein kunnolla kunnes vihdoin tärppäsi. Löysin täydellisen neuloksen, joka on juuri sopivan paksuista ja sekä pinnaltaan että laskeutuvuudeltaan täydellistä tähän kaavaan.

Coco on yksi niistä kaavoista, jotka ovat täynnä muuntelumahdollisuuksia. Cocon voi tehdä mekkona tai paitana. Siihen voi valita pitkät tai 3/4-hihat. Hauskan vintagehengen vaatteeseen voi tuoda lisäämällä siihen pystykauluksen. Tilly tarjoaa kaavassa myös erilaisia taskuvaihtoehtoja.

Lähdin itse liikkelle Cocon kanssa ns. testipuserolla. Kaipasin vapaa-aikaan ja niihin harvoihin päiviin, jolloin käytän housuja, rentoa ja syksyiseen ilmastoon sopivaa paitaa. Testasin tässä versiossa sekä hihojen käänteitä (nämäkin voi halutessaan jättää pois) että kaulusta.

Ompelin kaikki saumat tällä kertaa ompelukoneella käyttäen erilaisia siksak-ompeleita. Itse asiassa en tainnut tehdä saumurilla yhtään mitään tämän vaatteen kohdalla. Hauska kokemus! En ole lainkaan luonnonlahjakkuus neuloksien ompelemisessa, mutta olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että päätin käyttää kaavaa myös mekon ompelemiseen.

Jostain syystä tänä syksynä tummansininen on tehnyt paluun lempivärieni valikoimaan. Ei se tainnut koskaan täysin sieltä poistuakaan, mutta sanotaanko niin, että nyt se on jälleen noussut kärkisijoille. Niinpä vaatekaappiini ilmestyi jälleen yksi tummansininen mekko.

Hups! Toinen tummansininen mekko putkeen... Puolustaudun sillä, että sininenhän tunnetustin on klassinen väri, joka ei mene koskaan pois muodista :) Tämän Cocon kohdalla päätin piristää tummaa yleisilmettä valkoisilla hihansuilla. Nappikokoelmassani on jo yli kaksi vuotta ollut kauniit tummansiniset napit, joille en ole löytänyt oikeaa vaatetta. Nyt ne onneksi muistuivat mieleeni ja vihdoinkin sain ne käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Yritän kovasti keksiä mitä negatiivista voisin Coco-kokemuksestani sanoa. Kaula-aukon kääntäminen kauluksettomassa versiossa vaati hieman kärsivällisyyttä, mutta muuta en keksi. Hihojen yhdistäminen oli helppoa, hihansuut yksinkertaiset koota, helmaan voi tehdä sivuhalkiot tai jättää pois eikä kumpikaan vaihtoehto ole kovin työläs. Ehkä se on vain myönnettävä, että Coco on huoleton ja hauska projekti, joka piristää yksinkertaisuudellaan.

Coco on hyvin klassinen neulosmekko. Onnistumisen kannalta on ehdottoman tärkeää löytää kangas, joka on tarpeeksi tukevaa, mutta kuitenkin laskeutuvaa. Kangaskaupat tuntuvat pursuavan ohutta trikoota, jollainen ei mielestäni sovi lainkaan tähän kaavaan. Näitä täydellisiä kangaslöytöjä onkin nyt kangasvarastossani vielä melkoinen määrä. Tiedän... Kankaiden hamstraus on pahasta, mutta kun kerrankin löytyi jotakin täydellistä. Nyt haaveilen valkoisesta hieman lyhyemmästä Coco-mekosta. Sellaisesta hyper pariisilaisesta, jonka voisi laittaa paksujen mustien sukkien ja mustan huivin kaveriksi aurinkoisina talvipäivinä.

Suosittelen tätä(kin) Tillyn kaavaan todella lämpimästi - myös aloitteleville ompelijoille. Mekon malli on yksinkertainen. Siinä ei ole lainkaan muotolaskoksia, vetoketjuja, napinläpiä tai mitään muitakaan hankalampia yksityiskohtia. Muuntelumahdollisuuksia on lukemattomia ja mekko on todella nopea ommella. Toimii myös ns. väliprojektina suuritöisempien projektien lomassa.

Lilou dress - viimeinen projekti Love at First Stitch -kirjasta

Syksy on suosikkivuodenaikani monestakin syystä. Yksi ompeluun liittyvä syy on mahdollisuus tarttua erilaisiin kankaisiin. Kesän keveät puuvillakankaat ovat tietysti aina kestosuosikkeja, mutta syksyn lähestyessä tartun yleensä myös yksivärisiin hieman lämpimämpiin kankaisiin. Eräältä kesälomani kankaidenhamstrausreissulta löysin täydellisen tummansinisen villasekoitekankaan. Kangas on sekä laskeutuvaa että ryhdikästä. Täydellinen yhdistelmä työvaatteita ajatellen.

Siitä lähtien kun vuoden alussa ostin Tilly Walnesin kirjan "Love at First Stitch", olen hiljalleen muiden projektien ohessa ommellut kirjan projekteja yksi kerrallaan. En tosin edennyt aivan järjestyksessä, mutta kirjan viimeinen ohje - Lilou Dress - oli kuitenkin jäänyt itsellänikin viimeiseksi. Hyvin usein ommellessani mekkoja, tartun tiettyihin vanhoihin luottokaavoihin, joihin teen sitten muutoksia sen hetkisen inspiraation puitteissa. Nyt päätin kuitenkin viedän Tilly-urakkani loppuun ja kokeilla Liloun kaavaa. Ja tällainen siitä sitten tuli.

Lilou on perusmekko omaan makuuni. Tyköistuvan, klassisen yläosan pariksi on valittu sivuilta laskostettu leveä hame. Pääntie on sekä edestä että takaa melko syvään uurrettu. Päädyinkin - hieman toimistoystävällisemmän ilmeen saavuttamiseksi - nostamaan pääntietä edestä parilla sentillä. Lisäksi lisäsin helmaan muutaman sentin pituutta. Ja koska mikään mekko ei ole täydellinen ilman taskuja, lisäsin sivusaumoihin yksinkertaiset taskut. Muilta osin seurasin kiltisti kaavan ohjeita.

Tummansininen on yksi suosikkiväreistäni. Se on mustaa armollisempi, mutta kuitenkin asiallisen klassinen valinta. En kuitenkaan voinut tämänkään mekon yhteydessä jättää osoittamatta rakkauttani kauniisiin printtikankaisiin. Niinpä valitsin mekon vuorikankaaksi suloisen kukkakankaan.

Yllä oleva on muuten mekon selkäpuolelta otettu kuva, josta näkee hyvin minkä verran korotin pääntietä edestä. Mutta eikö tämä vuorikangas olekin monta kertaa hauskempi kuin yksivärinen vuorisilkki? Käytin samaa kangasta myös taskuihin. Teen sivusaumoihin upotettavat taskut yleensä tekniikalla, joka estää taskukangasta näkymästä, joten taskujen hauskan yllätyksen paljastuminen vaatii hyvää tarkkaavaisuutta.

Sanomattakin lienee selvää, että olen käyttänyt tätä mekkoa hyvin paljon syksyn aikana. Mekon yksi parhaista puolista on sen monipuolisuus. Se on helppo asustaa arkeen tai juhlaan. Ikävä kyllä blogin kautta ei välity kankaan mahtava laatu ja laskeutuvuus. Kangasta jäi mekosta yli sen verran, että ajattelin tehdä siitä vielä hameen. Tajusin nimittäin yhtenä päivänä, että kaapistani puuttuu kokonaan yksinkertainen tummansininen puolihame. Kuinka näin on päässyt käymään?!

Ihanaa alkanutta lokakuuta!