Pienet joululahjat

Rakastan lahjojen antamista. Joka vuosi ompelen ainakin pari pientä lahjaa. Mielelläni tekisin enemmänkin lahjoja itse, mutta aikarajoite iskee aina vastaan. Tänä vuonna innostuin ompelemaan pieniä yllätyspussukoita, joissa on muutama erinomainen puoli. Ompeluprojektin kannalta katsottuna loistavaa on, että näihin saa käytettyä muista projekteista jääneitä pieniä tilkkuja, pussukat valmistuvat nopeasti ja silti niitä on hirmuisen hauskaa tehdä. Jos taas miettii lahjan saajan kannalta niin kenelläpä ei olisi tarvetta pienelle pussukalle, jossa voi säilyttää avaimia, huulirasvaa, välipalamakeisia tai mitä tahansa pientä ja hyödyllistä.

Nämä pyramidin malliset minipussukat ovat kooltaan vain kymmenisen senttiä sivua kohden. Ne valmistuvat kätevästi kahdesta suorakulmanmuotoisesta kangaspalasta, joista toinen muodostaa pussukan päällisen ja toinen vuorin. Lisäksi tarvitaan lyhyt vetoketju ja hieman silkki- tms. nauhaa.

Täytän pussukat pienillä kivoilla yllätyksillä, mikä antaa kivan mahdollisuuden räätälöidä lahja juuri kyseisen saajan maun mukaan. Nämä söpöt eläinpussukat lähtevät kahdelle serkulleni, jotka tulivat välittömästi mieleeni kun otin kankaan esille kaapistani. Ja koska olen pienten pussukoiden vannoutunut ystävä, päädyn ehkä ompelemaan yhden itsellenikin.

Talvinen Coco-mekko

Matkani Tillyn Coco-kaavan seurassa jatkuu. Toteutin aikaisemmassa blogikirjoituksessani mainitsemani haaveen valkoisesta Coco-mekosta. Yritän jatkuvasti pienentää kangasvarastojani, joten nappasin kasasta kauniin valkoisen kankaan ja loihdin siitä uuden talvimekon.

Tässä kaavassa parasta on monipuolisuus. Pienillä muutoksilla mekosta saa aivan erilaisen lopputuloksen. Kun vertaan tätä mekkoa aiemmin syksyllä tekemääni siniseen Cocoon, en lainkaan koe niitä samaksi mekoksi eri värissä. Tässä versiossa päädyin lyhyempään helmaan ja tekemään sekä pystykauluksen että hihansuiden käänteet. Kaulus on muuten tämän mekon suosikkikohtani.

Rakastan valkoisia vaatteita. Ne ovat niin raikkaan näköisiä. Tämä mekko muuntuu värinsä puolesta ihanaksi joulumekoksi kun sen asustaa punaisella vyöllä. Käytin tätä yhdistelmää viikko sitten suvun jouluglögeillä ja tykkäsin kovasti. Kuten blogistanikin huomaa, tykkään yleensä hyvin tyköistuvista yläosista ja selkeästä vyötärölinjasta. Coco on kuitenkin poikkeus. Sen A-linja on oikein virkistävää vaihtelua. Vyön avulla tässäkin mekossa voi kuitenkin halutessaan korostaa vyötäröä.

Tämä on nyt kolmas Coco-kokeiluni ja nyt kaava saa hetkeksi jäädä taka-alalle. Sain tällä viikolla postissa paketin, jossa oli pari Sew Over It -kaavaa kokoelmani jatkoksi. Ja pari ihanaa kangasta, vaikka olinkin päättänyt olla ostamatta lisää ennen kuin olen tyhjentänyt hieman vanhoja varastojani... Ompelupöytäni on tällä hetkellä vallannut kynähame, jonka kaavaa testailen eri pituuksissa. Omistan todella vähän kynähameita, joten hauska päästä kokeilemaan tätä uutta kaavaa. Lisäksi Betty-mekko nro 2 odottaa helman viimeistelemistä. Siinä siis tämän viikonlopun ompelufokus. Ja jos sitä tekisi myös pari pientä joululahjaa...

Joulua odotellessa!

Sew Over It - Betty Dress, uusi suosikki

Sew Over It on yksi tämänhetkisistä suosikki kaavanvalmistajista. Sekä suokki youtube-kanavista ja nettikaupoista... Kaavakokoelmastani löytyy neljä Sew Over It -kaavaa ja kaksi on postissa matkalla kokoelmani jatkoksi. Kuten arvata saattaa, kaavoissa on ihanaa vintage-henkeä, mutta ne sopivat silti hyvin osaksi moderniakin vaatevarastoa.

Yksi suosituimmista Sew Over It -kaavoista eri ompeluyhteisöissä on varmasti Betty Dress. Ymmärtääkseni inspiraatio tähän kaavaan on tullut Mad Men -sarjasta. Mekko onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan taattua 50-lukua.

Valitsin ensimmäisen Betty-mekkoni kankaaksi syksyyn ja talveen sopivan punasävyisen sekoitekankaan. En tarkkaan tiedä mitä materiaalia kyseinen kangas on, mutta se osoittautui täydelliseksi valinnaksi. Kuten kuvasta näkyy kangas laskeutuu kauniisti.

Betty on siitä ihana mekko, että se sopii sekä töihin että juhlaan. Kaula-aukko on edestä varsin säädyllinen venepääntie eli mekko näyttää kivalta neuletakin alla.

Takaa pääntie onkin sitten syvään uurrettu v. Eli mekko sopisi ihanasti myös esimerkiksi kesäisiin juhliin. Yksinkertaiseen yläosaan on yhdistetty täyskellohame. Vaikka tykkään kovasti leveistä helmoista, omistan itse asiassa melko vähän täyskellohameita eli mekko toi sopivasti uutta ilmettä vaatekaappiini.

Koska mekon malli on todella yksinkertainen, se on nopea ja helppo ommella. Yläosa viimeistellään alavaralla, mutta mekon voi tietysti myös vuorittaa. Itse päätin tällä kertaa jättää vuorin väliin, sillä käytän mekon alla joka tapauksessa alushametta. Mekko suljetaan takaa piilovetoketjulla.

Tykästyin tähän kaavaan niin kovin, että olen jo ehtinyt tehdä toisenkin Bettyn. Se odottaa tällä hetkellä sovitusnuken päällä helman tasaamista. Kellohelmojenhan kannattaa antaa roikkua muutamia vuorokausia ennen helman viimeistelyä, jotta vinoon leikattu kangas ehtii venyä lopulliseen pituuteensa. Olen melko malttamaton tällaisessa odottelussa, mutta piakkoin pääsen toivottavasti viimeistelemään Betty numero 2:n ja esittelemään senkin teille täällä blogissa.

Suosittelen tätä kaavaa kaikille, joiden sydän sykkii 50-luvun yksinkertaiselle eleganssille. Betty sopii mielestäni hyvin myös aloitteleville ompelijoille. Sew Over It -kaavoissa on yksinkertaiset ohjeet, joita seuraamalla ei varmasti osu harhaan. Ja ennen kaikkea tästä mekosta vain tulee aina hyvä mieli!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Vaateprojekti minikoossa

Veljentyttäreni vietti juuri 1-vuotissynttäreitään, ja kun kuulin, ettei pikkuneidin vauvanukella ollut vaatteita, tartuin välittömästi tilaisuuteen. Koska menen harvoin siitä mistä aita on matalin, päätin tehdä nukelle kunnollisen pienen vaatekokoelman. Aloitin piirtämällä peruskaavat nuken mittojen mukaan, minkä jälkeen kävin kangasvarastoni läpi etsien kaikki punaiset ja valkoiset kankaat, joiden tiesin sopivan tuleviin nukenvaunuihin.

Ensimmäiseksi ompelin nukelle röyhelöhelmaisen mekon.

Jokainen nukke tarvitsee mielestäni söpön mekon. Tästä mekosta tuli itse asiassa niin söpö, että pohdin jo pitäisikö etsiä kangasta jostakin lisää ja ommella samanlainen myös nuken pienelle omistajalle.

Alun perin olin päättänyt pysytellä puna-vakoisessa kokonaisuudessa, mutta sitten käteeni osuin varastoissani pitkään ollut ihana vaaleanpunainen ohut flanellikangas. Ompelin kankaasta aikoinaan itselleni mukavan kietaisujakun. Jostain syystä olin kuitenkin ostanut kangasta aivan valtavan määrän, joten päätin tehdä siitä nukelle pyjaman.

Voin kertoa, että pyjama on maailman pehmoisin ja suloisin asu. Useampikin synttärijuhlien vieras esitti jo nauravan toiveen, että tekisin vastaavan myös aikuisten koossa. Laitoin pyjaman rintataskuun koristeeksi napin ja pienen rusetin. Pyjaman yläosa suljetaan tarrakiinnityksellä, jonka totesin kätevimmäksi kun nukenvaatteiden pukija on vielä liian pieni sulkemaan neppareita ja nappeja.

Koska edessä on kylmät talvikuukaudet ja tiesin erään toisen juhlavieraan neulovan nukelle lahjaksi pienen villatakin, ompelin kolmanneksi asuksi pitkät punaisen housut ja hauskan pilkullisen paidan.

Punapilkkuinen kangas tarttui mukaani viime kesän lomamatkalta. Se on odottanut että saisin tehtyä siitä itselleni mekon. Se sopi kuitenkin niin täydellisesti housuissa käyttämääni yksiväriseen punaiseen kankaasen, että päätin siepata pikkuriikkisen määrän kangasta nuken paitaan. Kaula-aukon viimeistelin punaisella vinokaitaleella.

Viimeisenä miniompeluprojektina tein nukelle vielä makuupussin vaunuihin laitettavaksi.

Makuupussin vuori on valkoista tikkikangasta ja päällinen samaa punaista, jota käytin nuken pitkissä housuissa. Omistan melkoisen nauhavaraston, josta löysin kokonaisuuteen täydellisesti sopivaa pilkullista silkkinauhaa. Niinpä makuupusiin koristeeksi tuli vielä pieni rusetti.

En ole luonnostani kovin taitava näpertäjä. Olen monta kertaa parempi ompelemaan aikuisten vaatteita kuin tällaisia miniatyyrikokoisia asuja. Täytyy kuitenkin sanoa, että näitä vauvanukenvaatteita oli oikeasti hauska tehdä. Panostin paljon vaatteiden viimeistelyyn, jotta saumat ja kiinnitykset olisivat mahdollisimman kestäviä. Omilla nukeillani oli aikoinaan aivan uskomattomat vaatevarastot, joten jos voin edes hieman viedä perinnettä eteenpäin pikkuiselle sukulaistytölleni niin teen sen ilolla.

Toissapäivänä päädyin erinomaisten Black Friday -tarjousten innoittamana tilaamaan Englannista jälleen uusia kaavoja. Näin ollen seuraavaksi ommeltavien projektien lista vain kasvaa kasvamistaan. Mutta mikäs sen mukavampaa. Nyt kun illat ovat pimeitä, on kaikista parasta laittaa vain muutama kynttilä palamaan, keittää suuri kuppi teetä ja toteuttaa ihania vaateunelmia.

Matkalle mukaan

Pakkasin tässä taannoin matkalaukkua työmatkaa varten ja huomasin siinä tavaroita järjestellessäni, että itsetehtyjen vaatteiden lisäksi laukkuun löysi tiensä myös kaikenlaiset pienet järjestelijät. Inhoan sitä, että tavarat ovat vain sekaisin laukun pohjalla, joten minulta löytyy pieni laatikollinen erilaisia kangaspussukoita. Ehkä vähän outoa, mutta erittäin käytännöllistä.

Kenkiä varten olen ommellut ihan tavallisia kiristettäviä pussukoita, joissa on yleensä kontrastivuorikangas. Kenkiä kun on kaiken kokoisia niin samalla tavalla olen ommellut kiitettävän variaation eri kokoisia kenkäpusseja.

Koska pieneen matkalaukkuun ei saa mitenkään ängettyä jättikokoista kosmetiikkapussiani, olen päätynyt siihen, että työreissuille on järkevintä jakaa kosmetiikka pienempiin eriin, jolloin tila tulee aina käytettyä tehokkaasti. Tässä eräs kätevimmistä todellakin minikokoisista pussukoista, joka vetää koostaan huolimatta käsittämättömät määrät tavaraa.

Sen jälkeen kun olen kohdannut ties mitä outoja sairauksia matkojeni varrella, olen alkanut pitää mukanani perusvalikoimaa yleisimpiä lääkkeitä. Useimmiten tämä on (onneksi) täysin turhaa, mutta jotenkin oloni on turvallisempi kun mukanani on tämä pieni lääkepussukka.

En myöskään selviä matkoista ilman kuulokkeita. Hankin vuosia sitten erilliset kuulokkeet lentokonetta varten ja lisäksi mukanani on puhelimen kuulokkeet, joita käytän työpäivien aikana. Näillekin olen tehnyt oman kodin.

Lisäksi laukustani löytyy joka päivä tämä pieni nenäliinakotelo. Olisi ehkä aika tehdä jo uusi, sillä tämä aikoinaan kauniin raikas kangas alkaa jo olla kärsinyt turhan paljon.

Pidemmille matkoille otan aina mukaan myös suuren pyykkipussin ja suoristusraudalle ompelemani pussin (tietysti myös itse raudan) sekä joukon muita käteviä järjestelijöitä. Tyylikkäintä voisi tietysti olla, jos kaikki nämä matkustustarvikkeet olisivat samaa kangasta, mutta itse tykkään näistä väripilkuista muuten niin asiallisten työmatkatavaroitteni joukossa. Ja on erittäin kätevää tietää jo pussukan ulkonäöstä mitä se pitää sisällään. Matkalaukkuni onkin usein melko hauskan näköinen kun jokaiselle tavaralle on oma pieni säilytysjärjestelmänsä.

Vauvajuhla-asu Tillyn tapaan

Lupaukseni mukaan esittelen teille tänään asun, joka valmistui juuri sopivasti viime viikon vauvajuhlabrunssille. Olen kokeillut ahkerasti Tilly Walnesin kirjan "Love at first stitch" kaavoja ja nyt olen vihdoin saanut tehtyä kaikkiin niistä oman vartaloni vaatimat muokkaukset. Niinpä päätin tehdä monipuolisesta Mimi-puserosta keveän vaalean version. Samalla ompelin puseroon sopivan Delphine-hameen. Varastoistani - joita yritän kovasti pienentää - kaivoin ihanan valko-sinisen puserokankaan. Hameeseen päätin käyttää Lilou-mekosta yli jäänyttä kangasta, joka on muuten aivan mahtavan hyvää laatua. Tätä peruskangasta olisi pitänyt ostaa varastoon vielä paljon enemmän.

Kun tein keväällä ensimmäisen version tästä puserosta, jouduin muokkailemaan hihoja melko paljon enkä silti ollut niihin kovin tyytyväinen. Jostain syystä hihansuut olivat aivan liian pienet, vaikken pidäkään omia käsivarsiani mitenkään tavanomaista paksumpina. Tällä kertaa tein huolellisen ennakkotyön piirtämällä hihan kaavan käytännössä uusiksi. Lopputulos oli onneksi vaivan arvoinen.

Tykkään Mimi-puseron kaavasta erityisesti sen monipuolisuuden vuoksi. Puseron ilme vaihtuu helposti erilaisia kankaita käyttämällä. Tällä kertaa valitsin puuvillapohjaisen melko ohuen kankaan, jossa on kuitenkin sopivaa ryhtiä. Näin sain puserosta tyttömäisen töihinkin sopivan paitapuseron. Tykkään myös puseron harvinaisen kauniin mallisesta kaula-aukosta. Koska puserossa ei ole muotolaskoksia, se laskeutuu kauniisti. Pusero onkin erityisen kaunis työnnettynä hameen tai housujen vyötärön sisään.

Hameesta puolestaan tuli luultavasti uusi luottohameeni. Tätä sopivampaa työhametta kun on vaikea keksiä.

Jotta hame ei olisi mennyt brunssia ajatellen liian viralliselle puolelle, käytin vyötärökappaleeseen puserosta jäänyttä kangasta. Näin ollen näistä kahdesta vaatekappaleesta muodostuu kokonainen asu, mutta niitä voi yhtä hyvin käyttää myös erillisinä. Hame on hyvin tavanomainen A-linjainen hame. Pidensin hameen helmaa jonkin verran, jotta sain siitä myös toimistokäyttöön sopivan.

En tiedä onko tämä muuten vain oma ongelmani, mutta pelkään napinläpiä aivan kuollakseni. Huh! Tähänkin puseroon niitä piti tehdä kuusi kappaletta ja koin kuusi kauhunhetkeä niitä tehdessäni. En tiedä mistä tämä pelko johtuu. Joka tapauksessa, tällä kertaa pelko oli aiheeton. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Kulunut viikko onkin kulunut Sew Over It -kaavojen parissa. Olen yrittänyt pelastaa kauniin paitamekon helmaa ja pitäessäni siitä taukoa, hurautin eilen nätin 50-luvun inspiroiman Betty-mekon. Kellohelman venyessä lopulliseen muotoonsa ennen viimeistelyä siirrynkin seuraavaksi paitamekon napinläpien pariin. Saa nähdä kuinka monta kauhunhetkeä niiden parissa tänään koen.

Löydätte minut muuten myös Instagramista nimellä ompeleomaonnesi. Siellä puolella jaan usein projektejani paljon ennen kuin ne ehtivät tänne blogin puolelle. Välillä siellä vilahtelee myös muita hauskoja hetkiä sillä ihan kaikki vapaa-aikani ei kulu ompeluprojektien äärellä. Tervetuloa siis seuraamaan!

Ihanaa marraskuuta!

Vauvanpesä babyshower-lahjaksi

Olen tänään menossa rakkaan serkkuni babyshower-brunssille. Kuulin vauvapesästä ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten kun kälyni pyysi minua tekemään sellaisen pienelle veljentyttärelleni. Vuosi oli onneksi sumentanut muistot tästä projektista, sillä päätin tehdä pesän myös serkkuni tulevalle vauvalle. Sumentanut muistot siksi, että olin täysin unohtanut miten tuskaa on tunkea vanua kapeaan reunukseen... Tulipahan vahvistettua jälleen kämmenten lihaksia :D

Tässä kuitenkin kuva valmiista pesästä.

Pesän ideana on, että vauva voi pienenä makoilla sen sisällä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Sitten kun vauva kasvaa, voidaan alareunassa olevat naurut avata, jolloin pesä avautuu hevosenkengän muotoon. Sellaisena pesää voi sitten käyttää vaikkapa hoitoalustana tai pitää vauvaa edelleen nukkumassa sen sisällä - jaloilla vain on tällöin enemmän tilaa.

Kuvassa näkyy myös pieni pussukka, jonka tein ylijääneestä kankaasta. Pussukoitahan ei koskaan voi olla liikaa... Pussukan sisältä löytyy vielä pieniä käytännöllisiä lahjoja vauvalle ja äidille.

Ja tietysti pilkullinen vuorikangas... Kukapa ei rakastaisi pilkkukankaita?!

Tällaiset suloiset siniset vauvajutut siis päätyvät pian pakettiin. Vauvajuhlabrunssilla käytän myös ensimmäistä kertaa uutta asukokonaisuutta, joka valmistui alkuviikosta. Seuraavassa blogikirjoituksessa esittelen teille millaisesta asusta on kysymys.

Ihanaa lokakuun viimeistä sunnuntaita!

Kestosuosikkini mekkojen joukossa

Kävin läpi suosikkimekkojani suunnitellessani esitteleväni täällä blogissa syksyn suosikkejani. Huomasin, että yksi ehdottomista lempimekoistani ei ole saanut kaipaamaansa esittelyä, joten tässä se nyt tulee.

Mekon kangas on ihanan monikäyttöistä puuvillaa, jossa on juuri sen verran elastaania, että siitä voi ommella supermukavan, mutta siltikin ryhdikkään mekon. Kaavana käytin yhtä suosikkikaavoistani eli Simplicity 1873 -kaavaa. Olen tehnyt tällä kaavalla itse asiassa ainakin kolme mekkoa, jotka ovat kaikki todella eri henkisiä. Suunnitelmissani on esitellä jossain välissä teille suosikkikaavani ja kaikki niiden muuntelumahdollisuudet.

Muistan hyvin kuinka ostin tämän kankaan aivan hetken mielijohteesta. Rakastuin ruskean eri sävyihin ja mekon valkoiseen pohjaväriin, joka pitää yleisilmeen raikkaana. Mekko sopii kankaansa vuoksi niin syksyyn kuin kevääseenkin. Se näyttää yhtä nätiltä paksujen mustien sukkien kuin kevyiden ballerinojenkin kaverina. Valitsin tähän mekkoon normaalia umpinaisemman kaula-aukon. Tykkään yleensä hiukan avoimemmista kaula-aukoista, mutta tämän mekon yleisilmeeseen tämä versio sopi mielestäni paremmin.

Mekon helma on juuri oman makuni mukainen. Tykkäisin kyllä käyttää vaikka joka päivä kellohelmaisia hameita, mutta ne eivät vain ole kovin käytännöllisiä Suomen tuulisessa kelissä. Tässä helmassa on sopivasti volyymiä, mutta se on silti arkikäyttöön sopiva.

Ainoa mitä ehkä muuttaisin näin jälkikäteen ajateltuna on helman pituus. Tekisin siitä muutaman sentin pidemmän. Mutta se muutos on nyt myöhäistä tehdä, ja hyvinpä mekko on onneksi saanut käyttöä huolimatta helman pituudesta. Lisäksi tässä mekossa ei ole taskuja. Miksiköhän jätin ne tekemättä? Eipä tämä toinekaan pieni epäkohta ole kovasti arjessa haitannut.

Tämä mekko on todellakin kestosuosikkini ja ylläni lähes viikoittain.

Tiedättekö muuten mikä on parasta syksyssä - suosikkivuodenajassani? Ehdottomasti se, että voi hyvillä mielin polttaa kynttilöitä ja nauttia ihanasta teestä kun ulkona alkaa hämärtää.

Ja samalla voi katsoa jakson tai pari the Great British Sewing Bee -ohjelmaa. Kuinka monta kertaa ihminen voi katsoa samat kolme kautta läpi?

Ihanaa alkanutta syysviikkoa!

Ompelupöytäni suosikit

Ajattelin tänään esitellä suosikkini ompelutarvikkeiden joukosta. Ajattelin valinnan olevan vaikea, mutta itse asiassa joukosta valikoitui nopeasti ne tarvikkeet, jotka nappaan käteeni useimmin.

Ensimmäisenäm esittelyvuoron saa ehdottomasti suuri askartelualustani.

Varastoistani löytyy useampikin Fiskarsin askartelualusta, mutta tämä suurin on kooltaan 60x90 cm ja niin ollen täydellinen peittämään ompelupöytäni toisen pään. Alustan päällä voi huoletta ajella pyöröleikkurilla ja pistellä nuppineuloja. Lisäksi se on mitta-asteikkonsa vuoksi erinomainen kun haluan muokata kaavoja. Viivat näkyvät läpi ohuesta kaavapaperista, mikä on korvaamaton apu esimerkiksi kaavoja pidentäessä.

Toisena täytyy mainita osa saksikokoelmastani.

Erinomaisten saksien arvon ymmärtää vasta kun on saa ne käsiinsä käytettyään aikansa huonoja saksia. Nieleskelin aikoinaan aika monta kertaa ostaessani Fiskarsin kangassakset ja harkkosakset, joiden hinta on todellakin päätähuimaava. Kyse nyt kuitenkin on vain saksista! On kuitenkin sanottava, että en voisi enää tehdä yhtään ompeluprojektia ilman näitä oransseja kavereita. Sakset ovat itselläni kovassa käytössä, mutta siitä huolimatta ne ovat säilyneet primana vuodesta toiseen.

Kolmas ompelupöytäni välttämättömyys ovat erilaiset mitat.

Kuvassa näkyvän pinkin luottomittanauhani ostin vuosia sitten Irlannista. Se oli aikaan, jolloin Suomesta ei vielä löytynyt hauskan värisiä laadukkaita mittanauhoja. Mitan toisella puolella on tuuma-asteikko, mikä on osoittautunut todella käteväksi. Tuuma-asteikkoinen on myös kuvassa näkyvä läpinäkyvä muovimitta, jonka toin vuosi sitten Englannista. Seuraan paljon ulkomaisia ompelukanavia esimerkiksi Youtubessa ja Creative Bugissa. Koin turhan aikaavieväksi muuntaa mitta-asteikkoa aina ohjeita seuratessani, joten päätin työskennellä suoraan tuumapohjalta. Kolmantena mittana tähän esittelyyn pääsi aivan loistava pikkumitta, jota käytän kaikkien helmojen ja hihansuiden kääntämiseen. En tiedä miten tulin toimeen ilman tätä loistoapuria.

Seuraava suosikkini on Prymin merkkauskynä.

Kynään saa vaihdettua eri värisiä lyijyjä kankaan väristä riippuen. Käytän merkkaamiseen jonkin verran myös perinteistä räätälinliitua ja joskus myös ajan kanssa katoavia tusseja. Tämä kynä on kuitenkin ykkösvalintani.

Viimeisenä muttei vähäisempänä täytyy mainita nuppineulat.

Nämä ohuet ja pienet nuppineulat ovat eniten käytössä itse ompeluprosessin aikana. Käytän suurempia, helmipäisiä nuppineuloja kiinnittäessäni kaavoja kankaaseen, mutta näitä pieniä neuloja käytän tosiaan eniten. Ja säilytän totta kai niitä magneettineulatyynyssä. Magneetti tulee tarpeeseen erityisesti silloin kun kuulen lattialta neulan putoamisen aiheuttavan äänen. Näitä minineuloja ei niin vain lattialta bongata, joten kuljetan usein neulatyynyä lattian yläpuolella kuin metallinpaljastinta ikään ja odottelen milloin neula pomppaa ylös.

Näiden viiden suosikin lisäksi ompelupöydältäni löytyy totta kai joukko muitakin korvaamattomia apureita. Ehkäpä esittelen teille toisella kertaa viisi kaikista tarpeettominta, mutta söpöytensä vuoksi välttämätöntä tarviketta. Niitäkin nimittäin itseltäni löytyy melkoinen määrä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Coco-hetkiä

Muistattekin ehkä, että pohdiskelin kesällä mistä löytäisin sopivan kankaan Coco-kaavaan. Haastoin kangaskauppoja oikein kunnolla kunnes vihdoin tärppäsi. Löysin täydellisen neuloksen, joka on juuri sopivan paksuista ja sekä pinnaltaan että laskeutuvuudeltaan täydellistä tähän kaavaan.

Coco on yksi niistä kaavoista, jotka ovat täynnä muuntelumahdollisuuksia. Cocon voi tehdä mekkona tai paitana. Siihen voi valita pitkät tai 3/4-hihat. Hauskan vintagehengen vaatteeseen voi tuoda lisäämällä siihen pystykauluksen. Tilly tarjoaa kaavassa myös erilaisia taskuvaihtoehtoja.

Lähdin itse liikkelle Cocon kanssa ns. testipuserolla. Kaipasin vapaa-aikaan ja niihin harvoihin päiviin, jolloin käytän housuja, rentoa ja syksyiseen ilmastoon sopivaa paitaa. Testasin tässä versiossa sekä hihojen käänteitä (nämäkin voi halutessaan jättää pois) että kaulusta.

Ompelin kaikki saumat tällä kertaa ompelukoneella käyttäen erilaisia siksak-ompeleita. Itse asiassa en tainnut tehdä saumurilla yhtään mitään tämän vaatteen kohdalla. Hauska kokemus! En ole lainkaan luonnonlahjakkuus neuloksien ompelemisessa, mutta olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että päätin käyttää kaavaa myös mekon ompelemiseen.

Jostain syystä tänä syksynä tummansininen on tehnyt paluun lempivärieni valikoimaan. Ei se tainnut koskaan täysin sieltä poistuakaan, mutta sanotaanko niin, että nyt se on jälleen noussut kärkisijoille. Niinpä vaatekaappiini ilmestyi jälleen yksi tummansininen mekko.

Hups! Toinen tummansininen mekko putkeen... Puolustaudun sillä, että sininenhän tunnetustin on klassinen väri, joka ei mene koskaan pois muodista :) Tämän Cocon kohdalla päätin piristää tummaa yleisilmettä valkoisilla hihansuilla. Nappikokoelmassani on jo yli kaksi vuotta ollut kauniit tummansiniset napit, joille en ole löytänyt oikeaa vaatetta. Nyt ne onneksi muistuivat mieleeni ja vihdoinkin sain ne käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Yritän kovasti keksiä mitä negatiivista voisin Coco-kokemuksestani sanoa. Kaula-aukon kääntäminen kauluksettomassa versiossa vaati hieman kärsivällisyyttä, mutta muuta en keksi. Hihojen yhdistäminen oli helppoa, hihansuut yksinkertaiset koota, helmaan voi tehdä sivuhalkiot tai jättää pois eikä kumpikaan vaihtoehto ole kovin työläs. Ehkä se on vain myönnettävä, että Coco on huoleton ja hauska projekti, joka piristää yksinkertaisuudellaan.

Coco on hyvin klassinen neulosmekko. Onnistumisen kannalta on ehdottoman tärkeää löytää kangas, joka on tarpeeksi tukevaa, mutta kuitenkin laskeutuvaa. Kangaskaupat tuntuvat pursuavan ohutta trikoota, jollainen ei mielestäni sovi lainkaan tähän kaavaan. Näitä täydellisiä kangaslöytöjä onkin nyt kangasvarastossani vielä melkoinen määrä. Tiedän... Kankaiden hamstraus on pahasta, mutta kun kerrankin löytyi jotakin täydellistä. Nyt haaveilen valkoisesta hieman lyhyemmästä Coco-mekosta. Sellaisesta hyper pariisilaisesta, jonka voisi laittaa paksujen mustien sukkien ja mustan huivin kaveriksi aurinkoisina talvipäivinä.

Suosittelen tätä(kin) Tillyn kaavaan todella lämpimästi - myös aloitteleville ompelijoille. Mekon malli on yksinkertainen. Siinä ei ole lainkaan muotolaskoksia, vetoketjuja, napinläpiä tai mitään muitakaan hankalampia yksityiskohtia. Muuntelumahdollisuuksia on lukemattomia ja mekko on todella nopea ommella. Toimii myös ns. väliprojektina suuritöisempien projektien lomassa.

Lilou dress - viimeinen projekti Love at First Stitch -kirjasta

Syksy on suosikkivuodenaikani monestakin syystä. Yksi ompeluun liittyvä syy on mahdollisuus tarttua erilaisiin kankaisiin. Kesän keveät puuvillakankaat ovat tietysti aina kestosuosikkeja, mutta syksyn lähestyessä tartun yleensä myös yksivärisiin hieman lämpimämpiin kankaisiin. Eräältä kesälomani kankaidenhamstrausreissulta löysin täydellisen tummansinisen villasekoitekankaan. Kangas on sekä laskeutuvaa että ryhdikästä. Täydellinen yhdistelmä työvaatteita ajatellen.

Siitä lähtien kun vuoden alussa ostin Tilly Walnesin kirjan "Love at First Stitch", olen hiljalleen muiden projektien ohessa ommellut kirjan projekteja yksi kerrallaan. En tosin edennyt aivan järjestyksessä, mutta kirjan viimeinen ohje - Lilou Dress - oli kuitenkin jäänyt itsellänikin viimeiseksi. Hyvin usein ommellessani mekkoja, tartun tiettyihin vanhoihin luottokaavoihin, joihin teen sitten muutoksia sen hetkisen inspiraation puitteissa. Nyt päätin kuitenkin viedän Tilly-urakkani loppuun ja kokeilla Liloun kaavaa. Ja tällainen siitä sitten tuli.

Lilou on perusmekko omaan makuuni. Tyköistuvan, klassisen yläosan pariksi on valittu sivuilta laskostettu leveä hame. Pääntie on sekä edestä että takaa melko syvään uurrettu. Päädyinkin - hieman toimistoystävällisemmän ilmeen saavuttamiseksi - nostamaan pääntietä edestä parilla sentillä. Lisäksi lisäsin helmaan muutaman sentin pituutta. Ja koska mikään mekko ei ole täydellinen ilman taskuja, lisäsin sivusaumoihin yksinkertaiset taskut. Muilta osin seurasin kiltisti kaavan ohjeita.

Tummansininen on yksi suosikkiväreistäni. Se on mustaa armollisempi, mutta kuitenkin asiallisen klassinen valinta. En kuitenkaan voinut tämänkään mekon yhteydessä jättää osoittamatta rakkauttani kauniisiin printtikankaisiin. Niinpä valitsin mekon vuorikankaaksi suloisen kukkakankaan.

Yllä oleva on muuten mekon selkäpuolelta otettu kuva, josta näkee hyvin minkä verran korotin pääntietä edestä. Mutta eikö tämä vuorikangas olekin monta kertaa hauskempi kuin yksivärinen vuorisilkki? Käytin samaa kangasta myös taskuihin. Teen sivusaumoihin upotettavat taskut yleensä tekniikalla, joka estää taskukangasta näkymästä, joten taskujen hauskan yllätyksen paljastuminen vaatii hyvää tarkkaavaisuutta.

Sanomattakin lienee selvää, että olen käyttänyt tätä mekkoa hyvin paljon syksyn aikana. Mekon yksi parhaista puolista on sen monipuolisuus. Se on helppo asustaa arkeen tai juhlaan. Ikävä kyllä blogin kautta ei välity kankaan mahtava laatu ja laskeutuvuus. Kangasta jäi mekosta yli sen verran, että ajattelin tehdä siitä vielä hameen. Tajusin nimittäin yhtenä päivänä, että kaapistani puuttuu kokonaan yksinkertainen tummansininen puolihame. Kuinka näin on päässyt käymään?!

Ihanaa alkanutta lokakuuta!

Me Made Friday - arkinen työasu

Eilen aamulla nappasin aamulla ylleni alkukesästä valmistuneet puseron ja kynähameen. Molemmat ovat hieman muokattuina Gertien ompelukirjoista. Puseron pohjalla on Gertien bow tie blouse kaava ja hame puolestaan on tehty Gertien toisessa kirjassaan "Gertie sews vintage casual" neuvomalla tavalla. Puseron alkuperäisessä versiossa eteen tulee söpö rusetti, mutta koska kaapistani löytyy jo yksi sellainen pusero, päätin kokeilla jotain hieman muuta. Niinpä muutin kaulusta siten, että puseron taakse jää pitkät nauhat. Ja mitä tulee hameeseen niin näin synkkä kesä tarvitsee hieman pirteämpiä värivalintoja jopa työvaatteisiin.

Eivätkö takaa napitettavat puserot vain olekin ihania?! Pusero on ohutta valkoista viskoosia. Itse asiassa sitä samaa, jonka ylijäämäpalan käytin Fifi-yöasuni yläosaan. Täysin valkoinen vaate kaipaa aina jotakin väripilkkua, jossa roolissa tällä kertaa ovat kuusi vaaleansinistä nappia. Ei kovin radikaali värivalinta, mutta sopii puseron muutenkin hillittyyn ilmeeseen.

Tämä pusero on ehdoton kesävaate, sillä viileämmällä säällä sen kaikki hauskuus peittyy neuletakin alle. Puseron etupuoli kun on aivan yksinkertainen ilman mitään jännitystä tai koristeita. Toisaalta, tällainen puseron etumus on kuin tehty rintaneuloille. Vielä kun oppisin niitä joskus käyttämään... Kaulus on edestä siis hyvin yksinkertainen pystykaulus.

Tykkään tästä mallista erittäin paljon. Tyköistuvana tämä pusero on naisellisen tyylikäs. Se sopii erityisen nätisti erilaisiin hameisiin, joissa on hieman rakennetta. Itse asiassa tykkään puserosta yhtä lailla kynähameen kuin leveähelmaisemmankin hameen kanssa kunhan hame ei itsessään ole todella laskeutuvaa kangasta.

Tämä kynähame on laskeutuvaa, mutta silti hieman paksumpaa neulosta. Ehdottomasti maailman mukavin hame, mutta samalla tarpeeksi siisti hieman vapaamuotoisempaan toimistopukeutumiseen. Hameessa on korkea vyötärö, mikä tekee siitä entistäkin mukavamman. Lyhensin alkuperäisen kaavan helmaa melkoisesti. Olen todella lyhyt jalkainen ja kun lisäksi käytän tällaisten hameiden kanssa mieluiten ballerinoja, totesin ettei reilusti polven alle ulottuva helma ole oma juttuni tämän hameen kohdalla.

Kyseessä on maailman helpoin hame. Gertie taitaakin kirjassa mainostaa tätä hametta helpoksi ja mukavaksi. Leikataan vain kaksi samanlaista kappaletta. Sitten ommellaan saumurilla sivusaumat. Sen jälkeen ommellaan siksakilla leveä kuminauha vyörärölle ja se taitetaan piiloon. Tämä kuminauhasysteemi on muuten yksi hameen mukavuuden salaisuuksista. Nerokas!

Lopuksi sitten vain kaksoisneulalla helman kääntäminen, ja hame on valmis. Olen tehnyt samalla ohjeella myös tummansinisen hameen, jota olen käyttänyt todella paljon. Olin hyvin pitkään erittäin skeptinen trikoovaatteiden suhteen. Varsinkin siis itse tehtyjen. Vaikka saumurilla on äärettömän nopea ja helppo surauttaa vaatteita, siitä tuntui silti puuttuvan se jokin ompelun ihana pikkutarkkuus. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että joskus parasta stressinlievitystä on todellakin vain surauttaa nopeasti joku kiva uusi vaate ilman mitään pikkutarkkoja tuntien prässäysoperaatioita. Kaikessa on puolensa ja kaikelle on oma mielentilansa.

Viikonlopun suunnitelmissa onkin lisää stressinlievitystä trikoon seurassa. Toissailtana kun olin juuri nukahtamassa niin kerrankin työajatusten sijaan päähäni alkoi tulvia ompeluajatuksia. Sain päähäni, että tarvitsen aivan välttämättä kevyen ja huolettoman aurigonottomekon pian alkavalle lomalleni. Katsotaan mitä siitä tulee.

Testauksessa Fifi alias kesäinen yö/hengailuasu

Toinen vastikään Tilly and the Buttonsilta tilaamani kaava on nimeltään Fifi. Tilly kuvailee kaavan olevan suloinen setti hengailuun kotona tai käytettäväksi yöpukuna. Koska olen heikkona kauniisiin yöasuihin (joita ei muuten mielestäni hyvällä hinta-laatusuhteella meinaa kaupasta löytää) päätin antaa kaavalle mahdollisuuden.

Yleensä ennen kuin otan uuden kaavan käyttöön pyrin katselemaan netistä muiden ompeluharrastajien versioita kyseisestä vaatteesta. Tällä tavalla saa aika hyvän kuvan siitä millaisia kankaita kaavaan kannattaa käyttää, liittyykö kaavaan jotain yleisiä istuvuushaasteita, millaisia kivoja muuntelumahdollisuuksia muut ovat keksineet ja niin edelleen. Fifin kaltaisen äskettäin julkaistun kaavan kohdalla tällainen tutkimustyö ei oikein onnistunut, joten ei auttanut kuin lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan.

Bettine-mekostani jäi puolisen metriä kangasta yli. Lisäksi kaapistani löytyi niinikään ylijäämäpala valkoista viskoosia. Osana kangasvaraston tyhjennysprojektia yhdistin nämä kaksi ylijäämää ja kokosin niistä tämän kesäisen setin.

Yläosan yläreuna viimeistellään vinokaitaleella. Kaavassa neuvotaan tekemään oma vinokaitale, mutta tähän voisi toki käyttää myös valmista kaitaletta. Halusin kuitenkin jotenkin yhdistää nämä kahdesta eri kankaasta tehtävät vaatekappaleet setiksi, joten valmistin 180 cm vinokaitaletta kukikkaasta kankaastani. En tiedä miksi vinokaitaleen tekeminen tuntuu niin kovin palkitsevalta, mutta jälleen kerran olin todella iloinen lopputuloksesta.

Tässä kuvassa siis vajaat kaksi metriä vinokaitaletta, jota tehdessä meinasin polttaa sormeni silitysraudan kuumassa höyryssä. En käsitä mihin vinonauhan tekemiseen tarkoitettu pieni koneeni on kadonnut... Täytyy käynnistää mittavat etsintäoperaatiot, jotta sormeni välttyvät tulevaisuudessa tältä kärsimykseltä.

Yksi Fifin kivoista puolista on, että jo sen ohjeissa ohjeistetaan tekemään kaikki näkyviin jäävät saumat ranskalaisina saumoina. Tämä tarkoittaa siis, että kaikki saumanvarat jäävät pussimaisiin saumoihin näkymättömiin. Lopputulos on kaunis ja viimeistelty. Olin aluksi hieman epäileväinen kuinka ranskalaiset saumat voivat toimia kaikissa kohdissa tätä settiä. Esimerkiksi rinnan alla olevassa saumassa, joka on kaikkea muuta kuin suora ja yksinkertainen kaikkine laskoksineen ja haarteineen. Tunnustan kuitenkin epäilykseni olleen aiheettomia. Vaate näyttää todellakin yhtä kauniilta sisältä kuin ulkoa.

Ranskalaisissa saumoissa on tärkeää kaventaa saumanvaroja ensimmäisen saumaompelen jälkeen. Ensimmäiset pari saumaa taistelin kapeammiksi saksilla kunnes näin edessäni pöydällä pyöröleikkurin, jota käytän aina liukkaiden ja ohuiden kankaiden leikkaamiseen. Mikä hetkellinen mielihäiriö oli saanut minut tarttumaan saksiin - sitä en tiedä. Loput saumanvarat kaventuivatkin sitten paljon helpommin ja siistimmin.

Kauniin setin valmistamiseen meni ehkäpä yhteensä kuutisen tuntia. Olen todellinen perfektionisti mitä tulee silittämiseen, ja Fifi on oikea silittämisen taidonnäyte. Jokainen sauma silitetään auki ja yhteen ja käännetään ja ommellaan ja silitetään jälleen. Vinonauhaa silitetään moneen kertaan sen tekemisvaiheessa ja sen jälkeen kiinnittämisvaiheessa ja ompelun jälkeen. Helmoihin tehdään pikkuruisia kapeita käänteitä, jotka näyttävät aivan ihanilta valmiissa vaatteessa. Täytyy siis tunnustaa, että hyvin suuren ajan tästä kuudesta tunnista kulutin silitysrauta kädessä. Lopputulos on kuitenkin täysin sen arvoinen.

Olin alkuun ehkä hieman epäileväinen millainen lopputulos tästä kaavasta syntyisi. Nyt voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että tämä on yksi parhaista toppi + lyhyet shortsit -kaavakokonaisuuksista, joihin olen monien ompeluvuosieni aikana törmännyt. Olen tähän testiversioon sen verran tyytyväinen, että taidan seuraavaksi ottaa kaapista sen varsinaisen kankaan, jonka olin ajatellut tähän kaavaan yhdistää :)