perjantai 22. elokuuta 2014

Valmiina matkaan

Mitä olisi loma ilman pientä reissua hyvässä seurassa? Tällä kertaa päätin yllättää matkaseuralaiseni ompelemalla pienen kätevän säilytyspussukan. Oma matkalaukkuni on aina järjestetty viimeisen päälle käytännöllisesti ja kauniisti. Olen ommellut säilytyspussit jokaiselle esineelle. Latureilla, kengillä, kameralla, lääkkeillä jne. on kaikilla oma paikkansa. Koska pienten säilytyspussien ompeleminen on hauskaa, mutta itsellä ei ole loputtomiin niille käyttöä, ompelin siis sellaisen tällä kertaa lahjaksi.


Pussukan sisällä on kolme pientä taskua pitämässä pikkutavarat järjestyksessä. Tämä projeki oli yksi niitä nopeita ja hauskoja, jotka tuovat hyvän mielen pienessä ajassa.




Nyt nämä pienet pussukat ovat siis valmiina matkaan. Juu myönnän... Tuo pinkki on siis itselleni. En voinut vastustaa vielä yhtä pussukkaa omiinkin kokoelmiini lisättäväksi. Suunnittelin pussukan siuksen sellaiseksi, että saan sinne kaiken mitä tarvitsen lentokoneessa istuessani. Pussukka vetää siis sisäänsä puheimen, pienet eväät, kuulokkeet ja arvotavarat. Täydellistä!

maanantai 18. elokuuta 2014

Kohti syksyisiä tunnelmia

Syksy on lempivuodenaikani. Kun suurin osa ihmisistä suree alokuun lopussa kesän jäämistä pian taakse, minut valtaa ihana odotus. Tänä aamuna heräsin ihanan raikkaaseen aamuun, avasin kaikki ovet ja ikkunat ja nautin ilman viileydestä. Outoa, mutta totta. Odotan syksyä joka vuosi yhtä paljon.

Syystunnelmat hiipivät aina melkein huomaamatta myös ompelupöydälleni. En malta enää työstää pastellisävyjä, vaikka niistä kovasti pidänkin. Tässä vaiheessa vuotta kaipaan aina kauniita ruskansävyjä myös kankaisiin. Valitettavasti itselleni ei sovi lainkaan suurin osa murretuista väreistä, joten en pääse käyttämään niitä vaatteita ommellessani. Sen sijaan ruskean sävyistä löydän helpommin omani.

Muistattekin ehkä viime vuonna ompelemani syntymäpäivämekon. Tuosta projektista jäi sen verran kangasta yli, että sain ommeltua siitä hyvin nopeana projektina säilytyspussin joogamatolleni.


Tämä säilytyspussi on toteutettu kaikista yksinkertaisimmalla tavalla. Ompelin siis suorakaiteesta pitkän putkilon, jonka ompelin toisesta päästä kiinni pyörylään, josta tuli pussin pohja. Sitten vain nauhakuja ja kiristysnauha paikoilleen ja valmista tuli. En muuten edelleenkään lakkaa ihmettelemästä tämän kankaan kaunista kuviota ja värisävyjä. Aivan ihana!



Juuri tällä hetkellä ompelupöydälleni on levitettynä tämä kaunis kangas.


En tiedä voiko mikään kangas sopia elokuuhun tätä paremmin. En oikeastaan osaa edes sanoa mikä tässä kankaassa alunperin itseäni viehätti. Oliko se upea väripaletti vai kankaan akvarellimainen kuvio? En tiedä. Tiesin kuitenkin heti tämän kankaan nähdessäni millaisen mekon haluan siitä tehdä. Kankaan kuviointi vaatii parikseen yksinkertaisen mallin, mutta haluan silti päästää kuvion oikeuksiinsa leveässä helmassa. Saa nähdä millainen lopputuloksesta tulee.



Varmaa on kuitenkin, että tällä hetkellä en tiedä mitään parempaa kuin lähestyvä syksy :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Valmis sisustusoperaatio

Olen yli vuoden ajan pohtinut makuuhuoneelle täydellistä ilmettä. Tykkään siitä, että kodin eri tilat ja huoneet ovat keskenään erilaisia ja ilmentävät omanlaistaan tunnelmaa. Makuuhuoneen ilme on erinäisten yksittäisten ratkaisujen seurauksena hiljalleen kehittynyt tiettyyn suuntaan ja nyt sain lomani aluksi vietyä sisustusoperaation päätökseen ompelemalla joukon uusia tekstiilejä.

Makuuhuoneen hallitsevana piirteenä on sireeninvärinen peräseinä. Alun perin en ollut lainkaan ajatellut kotiini tällaista seinän väriä, mutta kun näin värin maalinäytteiden joukossa reilu vuosi sitten remontin alkaessa, rakastuin siihen ensi silmäyksellä. Enkä ole katunut valintaa.

Toinen hallitseva sisustuselementti on pukeutumispöytäni, joka henkii vanhan ajan tunnelmaa. Tykkään yhdistää sisustuksessa uutta ja vanhaa, joten en suostu luopumaan näistä kauniista elementeistä, vaikka ne hieman rajoittavatkin ympärillään käytettäviä tekstiilivalintoja.


Makuuhuoneen katossa on säihkettä kerrakseen lukuisten pienten kristallien muodossa. Rakastan kaikkea kimaltelevaa, mutta tuon tällaisia elementtejä sisustukseen hyvin varovaisesti.


Näiden jo ennalta ilmestyneiden elementtien pohjalta lähdin sitten etsimään uutta päiväpeittoa. Ja siinäpä vasta onkin ollut urakkaa.

Päiväpeitot ovat asia, joiden suhteen nirsouteni pääsee oikein kunnolla oikeuksiinsa. Inhoan suurinta osaa valmiista päiväpeitoista ja päiväpeitoiksi tarkoitetuista kankaista. Aivan sattumalta törmäsin kangaskaupassa hieman vanhahtavan henkiseen kauniin samettiseen kankaaseen, joka kimmeltää kauniisti. Tästä kankaasta tuli mieleeni ensimmäisenä talvinen auringonpaiste.


Kankaan pinta kimaltelee uskomattoman kauniisti valon osuessa siihen. Tätä kangasta ei varmaankaan ole alunperin tarkoitettu päiväpeitoksi, mutta milloinkas olisin sellaisesta välittänyt. Huomasin siis tulevani kotiin valtavan kangasmäärän kanssa ja kulutin rattoisat pari tuntia saadakseni vinoon kudotun kankaan alistumaan kohtaloonsa sileänä päiväpeittona. Lopputulos on juuri sellainen kuin olin toivonut.

Keväällä ompelemieni kukkatyynyjen pariksi kaipasin jotain peittokankaan kanssa samaa luksushenkeä tuovaa tyynykangasta. Tykkään yhdistellä erilaisia materiaaleja enkä siis hätkähtänyt nähdessäni kaunista vaalean kermanväristä satiinia.


Täytyy sanoa, että pieni vaiva osoittautuu yleensä näkemisen arvoiseksi. Helpointa on yleensä löytää ensin kivat kankaat ja rakentaan sisustuksen muut värit sitten niiden ympärille. Tai pitää sisustus neutraalina, jolloin sisustuskankaissa voi käyttää mitä tahansa värejä. En kuitenkaan ole mikään värittömän ja ylineutraalin sisustuksen kannattaja, joten makuuhuoneen tekstiilien pääseminen lopulliseen muotoonsa vaati jonkin verran pään vaivaa. Talveksi kukkatyynyt saavat väistyä talvisempien tyynynpäällisten tieltä, mutta uskon, että muut elementit toimivat hyvin vuoden ajasta riippumatta.

Päädyinkin tänään hieman tällaiseen sisustusteemaisempaan raportointiin. Sisustaminen on kuitenkin ompelun ohella suuri intohimoni, joten ehkä annan itselleni jälleen kerran pienen lipsumisen anteeksi.

Hieman viilenneessä säässä on se ehdoton plussa, että energiaa sisätiloissa tapahtuviin projekteihin riittää aivan eri tavalla.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Rento mekko lomapäiville

Kesälomani on vihdoinkin täällä! Vaikka huimimmat helteet ovatkin luultavasti ohi, halusin tehdä itselleni rennon ja viileän asun lämpimille lomapäiville. Juuri kun pohdin tätä perjantaiaamuna, sain puhelun serkultani, joka kyseli seuraa lounaalle ja kangaskauppaan. Rehellisesti sanottuna en tarvitsisi uusia kankaita, joten suuntasin kaupassa päättäväisesti suoraan trikoo-osastolle yrittäen välttää syysuutuuksien katselemista.

Kuten olen luultavasti jo moneen kertaan maininnut, viskoosi kuuluu suosikkimateriaalieni joukkoon. Niinpä hankin lomamekkoani varten pari metriä kaunista sinistä viskoositrikoota. Kangas laskeutuu kuin unelma ja on sekä viileä että mukavan tuntuinen päällä. Täydellinen kesämekkokangas siis.

Mekon malliksi päätin valita todella yksinketaisen suoran ja pitkän mallin. Eli leikkasin joukon eri kokoisia suorakulmioita ja huristin saumurilla mekon kokoon.


Mekon yläosa on kaksinkertainen ja helma yksinkertainen. Tein sivusaumoihin pienet laskokset, jotka tuovat mekkoon kauniin yksityiskohdan ja mahdollistavat laajemman helman ilman vyötärölle tulevia rypytyksiä.






Jo näiden parin lomapäivän perusteella voin sanoa, että tämän mukavampaa mekkoa saa hakea. Mekko on helppo asustaa myös vierailukelpoiseksi, mutta ennen kaikkea siinä on ihanaa istua auringossa nauttimassa kesästä. Itse asiassa tämä on vaatekaappini ensimmäinen täyspitkä arkimekko. Kun lisäksi ottaa huomioon, että ompelen trikoosta vaatteita hyvin harvoin ja kokosin tämän mekon täysin intuition varassa, olen hyvin iloinen lopputuloksesta.

Yksi loman parhaista puolista on ehdottomasti saada viettää rauhassa aikaa tämän ihanan harrastuksen parissa. Mutta kun en luonteelleni mitään voin niin eilen illalla suunnittelin jo paperille hieman haastavia ompeluprokkiksia. Onhan sitä jotenkin pidettävä aivot virkeinä helteestä huolimatta :)

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Hyvän mielen vaatekaappi - uskomaton lukukokemus

Nyt kun ompelu on ollut pienemmässä roolissa tässä viime kuukausien aikana, olen ollut sen sijaan kirjojen suurkuluttaja. Pari viikkoa otin käteeni Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi. Kyseessä oli yksi niistä harvoista illoista, jolloin lämpötila laski yöksi alle 20 asteen, joten löysinkin itseni lukemasta Saramäen kirjaa parvekkeella vielä puolenyön aikaan. Tästä voi jo yksin päätellä, että kirja oli todella mukaansatempaava.



Asetan kirjalle yleensä kaksi keskeistä kriteeriä. Sen on oltava kirjoitettu rikkaalla ja hyvällä kielellä sekä herätettävä ajatuksia. Tiedän, kriteerini eivät ole kovin tiukat, mutta ihme kyllä liian moni kirja ei näitä siltikään täytä. Hyvän mielen vaatekaappi sen sijaan täytti. Kuten otsikossa jo sanoin, lukukokemus oli uskomaton. Tässä muutama syy miksi.

Ajankohtaisuus: Kirjan kannessa lukee ”Ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat”. Tämä kertoo jo kaiken kirjan ajankohtaisuudesta. Rakastan vaatteita ja kauniita asusteita, mutta olen silti vahvasti nykypäivän järjetöntä kulutushysteriaa vastaan. Tämä ei tarkoita, ettenkö tykkäisi käydä shoppailemassa. En vain tykkää siitä tavasta, jolla ihmiset kahmivat hetken mielijohteesta kaappeihinsa tavaroita, joita eivät tarvitse ja joita eivät koskaan käytä kahta kertaa enempää. Tällainen kulttuuri ei ole kestävä ajatteli sitä sitten yksilön kannalta tai globaalisti.
Kiertelemättömyys: eli asioiden sanominen suoraan niin kuin ne ovat. Saramäki ei kaunistele totuutta. Hän nostaa selkeästi esille vaateteollisuuden epäkohdat, jotka me kaikki täällä länsimaisessa kulttuurissa kyllä tiedämme, vaikka yrittäisimmekin sulkea silmämme.
Käytännönläheisyys: Kirjassa lähestytään asioita oikeasti ymmärrettävällä tavalla tuoden ongelmat jokaisen ihmisen arkipäivään. Saramäki antaa kirjassa loistavia vinkkejä oman vaatevaraston editoimiseen.

Ja kyllä - kirja herättää todella paljon ajatuksia.

Yksi syy miksi ompelen niin paljon on tilan rajallisuus. Kuulostaako hölmöltä? Ehkäpä... Minulla on käytössäni kyllä suuret vaatekomerot, mutta mikään tila ei ole riittävä, mikäli vaatteita ei hanki ajatuksella. Ostaessani ennen vielä valtaosan vaatteistani kaupoista, olin muotiteollisuuden mielipiteiden varassa. ”Jouduin” ostamaan sitä mitä oli tarjolla. Jouduin on lainausmerkeissä, koska eipä kukaan siihen tietenkään pakottanut. Mutta kun tarvitsee uuden mekon juhliin niin sen tarvitsee. Ja sitten kun ei löydä mieleistään niin ostaa sen joka on lähinnä omaa unelmaa. Seuraavien juhlien tullessa eteen löytyykin sitten vielä parempi mekko ja edellinen hätävaraostos jää kaappiin. Itselläni tämä muodostui ongelmaksi. Aloin omistaa järjettömät määrät vaatteita, joita en koskaan käyttänyt, koska ne eivät olleet aivan täydellisiä. Jos kaapista löytyy täydellinen pusero niin kukapa käyttäisi sitä ei aivan täydellistä?

Viimeisen vuoden ajan olen karsinut vaatteitani kovalla kädellä ja lahjoittanut pois enemmän vaatekappaleita kun uskallan ajatellakaan. Tästä seuraa, että kaapistani ei löydy enää ei niin kivoja vaatteita, vaan ainoastaan vaatteita, joista tykkään. Aamuisin ongelmana ei ole ettei olisi mitään päälle pantavaa. Ongelmana on, etten aina osaa valita minkä ihanista asuista laittaisin tänään. No, totta kai tulee myös niitä aamuja, jolloin mikään ei miellytä, mutta se ei johdu vaatteista. Se johtuu omasta päästä.

Saramäen kirja ei niinkään saanut itsessäni aikaan herätystä, koska olin kokenut herätyksen jo aikaisemmin. Sen sijaan se antoi minulle inspiraatiota jatkaa valitsemallani tiellä.

Omia vaatteita ommellessa, saa vaatekaapin täytettyä vain niillä täydellisillä yksilöillä. Lisäksi on paljon helpompi koordinoida vaatevaraston yhteensopivuutta. Vaatekaapissa on enemmän tilaa ja aamuisin voi hymyillen katsella kauniita vaatteita ja miettiä mikä niistä sopisi päivän tunnelmaan parhaiten.



Ulkomaanmatkat ovat nykyään itselleni se vaarallisin sortumisen paikka. Valikoimien laajuus ja erilaisuus vie niin kovin helposti mukanaan. Koska rakastan shoppailua enkä halua kieltää itseltäni pientä ostoshuumaa aina silloin tällöin, lähden nykyään reissuun mukanani lista. Tuossa listassa on kaikki sellaiset vaatteet ja asusteet, joita ihan oikeasti tarvitse. Esimerkiksi tällä hetkellä listalta löytyy tuulta ja vettä kestävä talvitakki, ruskeat nahkasaappaat, laadukas neulepaita jne. Mikäli sitten löydän jonkun listan asioista - tai ompelen jonkun vaatteen itse - poistuu se välittömästi listalta. Tästä strategiasta seuraa, että voin nykyään paljon huolettomammin käyttää huimiakin summia yhteen vaatteeseen, mikäli saan tuolla summalla vastaavasti laatua ja kestävää tyyliä.

Tämä kirjoitus poikkesi nyt hieman blogini ydinaiheesta eli ompelemisesta. Mutta koska omassa päässäni ompelu ja vaatekaappi ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, halusin jakaa lukukokemuksen herättämiä ajatuksia kanssanne.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suoristusrautojen säilytysratkaisu

Muistatteko keväällä ompelemani värikkään nenäliinapaketin päällisen? Samaa ihanaa pilkkukangasta jäi tuon projektin jälkeen jäljelle vielä melkoinen määrä. Olen aikoinaan ostanut sitä suuren palan eikä se oikein istu vaatteisiin. Päätinkin jatkaa kylpyhuoneen väriteemaa valmistamalla samasta kankaasta ratkaisun pieneen ongelmaan.

Ongelman nimi: suoristusraudat. Hiukseni ovat pahimman sortin luonnonkiharat. Ihan kiva, paitsi silloin kun en halua niiden olevan kiharat... Tämän vuoksi suoristusraudat ovat yleensä kovassa käytössä tässä taloudessa. Mutta kuten kaikki pienet johdolliset laitteet, ne lojuvat milloin missäkin kohtaa kylpyhuonetta aiheuttaen johtoineen pientä hermoromahduksen alkua.

Kylpyhuoneessa on korkean säilytyskalusteen ja seinän välissä sopivasti parinkymmenen sentin väli. Niinpä päätin hyödyntää tuon tilan ja luoda siitä suoristusrautojen säilytykseen sopivan paikan. Asensin seinään pari koukkua ja kaivoin esiin saman pilkkukankaan, josta olin ennenkin tehnyt somisteita kylpyhuoneeseen.

Ompelin suoristusraudoilleni (kyllä, omistan niitä kaksi erilaista) säilytyspussit.


Käytin tähän projektiin samaa mallia, jolla olen tehnyt säilytyspusseja kengilleni, laturinjohdoilleni ja ties mille muulle. Mittoja muuttamalla pussista saa muokattua mille tahansa esineelle sopivan. Suoristusrautani ovat hieman eri kokoiset, joten tein kummallekin oman kokoisen säilytyspussukan. Tämä on kovin kätevää myös silloin kun pitää nyt jälkikäteen arvata kummassa pussissa on kumpi rauta.



Ja nyt nämä pussukat roikkuvat paikoillaan kylpyhuoneessa ja hermojen tila on ehkä hetkeksi johtokaaoksen osalta taltutettu.

Olen todella tyytyväinen tähän lopputulokseen. Tällaiset pienet väliprojektit valmistuvat nopeasti ja niitä on aina hauskaa tehdä. Näin kuumalla säällä en työpäivän jälkeen todellakaan jaksa istua ompelukoneen (puhumattakaan höyrysilitysraudasta) ääressä pitkiä aikoja. Pieniin projekteihin sen sijaan riittää aina energiaa.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Mekkoprojektin edistysaskelia

Pientä edistymistä on sentään mekkoprojektissa tapahtunut, vaikka tällä hetkellä tuntuukin olevan jälleen monta rautaa tulessa.

Täytyy sanoa, että tämä Butterickin retrokaava ehkä hieman yllätti ompelun helppoudessa. Tosin aivan yksiselitteisesti eivät kaikki ohjeiden kohdat mekon yläosaa omellessani avautuneet. Tästä huolimatta sain yläosan valmiiksi hyvällä fiiliksellä.


Lisäksi pidin toissailtana pientä nappipajaa päällystäessäni nappeja mekon helmaosan kankaalla. Tykkään kovasti kangaspäällysteisistä napeista, ja tämän mekon henkeen ne sopivat kuin nakutettu. Tästä seurasi, että ompelupöytäni toiseen päätyyn rakentui hetkeksi pieni askartelupiste.



Totesin jo alkuunsa, että annan kankaan kuvioiden asettua napeissa miten tahansa. Tuloksena olikin neljä hauskasti erinäköistä nappia. Saa nähdä miltä nämä näyttävät sitten valmiissa mekossa.



Yksi ompeluharrastuksen parhaista puolista on ehdottomasti sen monipuolisuus. Mekkoa tehdessä törmää mitä erilaisempiin työvaiheisiin, ja se pitää ainakin oman mielenkiintoni huipputasolla. En tiedä kauanko jaksaisin surauttaa aina samanlaisia vaatteita samanhenkisistä kankaista. Tykkään välillä askarrella, välillä ommella käsin, välillä ajella saumurilla ja välillä ihan vain perinteisesti tikata ompelukoneella. Se on sitä parasta antia tässä harrastuksessa.



Tänään viimeksi pohdin kuinka onnekas olen kun olen löytänyt ompelun maailman!