sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Iloista pääsiäistä!

Aurinkoisen iloista pääsiäistä teille kaikille!


En muista koska olisin viimeksi viettänyt pääsiäistä näin upeassa säässä. Täällä pääkaupunkiseudulla aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja lämpötila on ollut ihanan korkealla vielä iltaisinkin.

Tämä pääsiäissunnuntai ja huominen 2. pääsiäispäivä tulee olemaan täynnä mukavia perhejuttuja - kuten juhlapyhään kuuluukin. Mutta tähän astinen pääsiäisloma on tarjonnut mahdollisuuden uppoutua ompelemiseen ihan kiitettävän paljon. Koska kangasvarasto pienemmäksi -projektini jatkuu edelleen, kaivoin kangaslaatikon pohjalta tämän kauniin paksun puuvillakankaan ja pyöräytin siitä sekä eräästä mekkoprojektista jääneestä yksivärisestä puuvillasta kesäisen kassin.


Ohje on Half Yard Heaven -kirjasta, josta kerroinkin täällä blogissani jo aiemmin. Kassi valmistui käden käänteessä ja lopputulos on sekä kiva että käytännöllinen.

Hieman suuremman ompeluprojektin tulenkin laittamaan tänään ylleni perheen pääsiäislounaalle. Esittelen uuden kauniin mekkoni täällä blogin puolella tulevalla viikolla.

Siihen saakka nautitaan auringosta!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Raidallinen riemuvoitto

UFO-kasassani on pitkään ollut puolivalmis raidallinen jakku. Tai no puolivalmis siten, että hihat olivat kääntämättä, vaikka jakku muuten oli valmis. Vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja käännettyä sekä ommeltua käsin hihat valmiiksi. Ja nyt on UFO-varastossa yksi keskenjäänyt objekti vähemmän.


Kaava on Burdan vuoden 2010 elokuun saksalaisesta numerosta. Kyseessä on siis vyötärölle saakka ulottuva hyvin naisellinen malli. Hihat tein vajaamittaisiksi, mikä lisää jakun keveyttä. Koska halusin jakun sopivan vapaa-ajalle, valitsin kankaaksi hieman paksumman puuvillakankaan. Kangas on ehkä hieman denim-henkistä eli sopii rentoon jakkuun loistavasti.


Jätin kaikki napit ja vetoketjut tällä kertaa väliin eli jakkua ei saa kiinni millään systeemillä. Mikä on juuri omiaan kesän vapaa-aikaan. En kuitenkaan pidä ikinä kesällä jakkuja kiinni.

Tykkään paljon jakun leikkauksista ja muotolaskoksista. Kauluksesta lähevät viistot muotolaskokset korostavat hartioita, mutta koska jakku on lyhyt ja vyötäröstä kapea, yleisilme pysyy naisellisena eikä liian raskaana. Tämä raitakangas oli sillä rajalla onko se omaa tyyliäni vai ei, mutta päätin ottaa riskin. Enkä voisi olla nyt tyytyväisempi tästä riskin ottamisesta.


Burdan kaavat eivät juuri koskaan petä toimivuudessaan. Tämäkin jakku oli helppo ja nopea ommella. Lisäksi - kuten aina - aloin jo pohtia miten kivasti tämä malli istuisi myös juhlajakkuun. Ehkä jotakin pitsikangasta hihoiksi...

Rauhallista pitkäperjantaita!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kevyt kesäinen mekko

Vihdoinkin pääsen näyttämään teille kesämekon, jonka tein Simplicityn 1800 kaavalla. Tämä mekkokaavahan kuuluu Amazing Fit -sarjaan, mutta jotta istuvuudesta todellakin saa upean, saa nähdä melkoisesti vaivaa. Tai no... Itselläni suurin valaistus oli, että viimeistään tämän kaavan jälkeen opin olemaan luottamatta Simplicityn kokomitoituksiin. Nyt tiedän ottaa kaksi kokoa pienemmän lähtökohdan kuin mitä kaavan valmistaja mittojeni mukaan suosittelisi. Sillä joudun aina pienentämään näitä Simplicityn mekkoja vaikka kuinka paljon.

Joka tapauksessa näiden pienten koko-ongelmien selvittämisen jälkeen tämä mekko saa itseltäni kyllä hyvät pisteet.


Käytin tähän löytämäni kauniin ohuen viskoosikankaan, johon tein vuorin ohuesta valkoisesta puuvillasta. Lopputulos on siis äärettömän kevyt ja aivan ihana päällä. Kankaat ovat ohuita ja hengittäviä. Kun lisäksi mekon malli on tällainen väljemmän puoleinen niin tämä mekko ihan kutsuu helteisiä päiviä saapumaan.

Mekossa on kaunis empireleikkaus, mikä tosin aiheuttaa ongelman numero 2 istuvuuden kannalta. Tällaiset leikkaukset yhdistettynä helman rypytyksiin aiheuttavat usein raskausmekkoilmiön. Ennakoin tätä valitsemalla ohuen ja kevyesti laskeutuvan kankaan, mikä todellakin kannatti. Takaa päin mekko on sitten aivan yksinkertaisen suoralinjainen. Ehkä jopa hieman liian tylsä omaan makuuni. Voisin hyvin lisätä vähän rypytyksiä myös takaosan helmaan. Olen ehkä liian tottunut kovin leveisiin helmoihin.


Ehdottomasti kauneinta tässä mekossa on kaula-aukon malli. Kuten kaavan kannessakin todetaan, tämän mallinen kaula-aukko sopii kaikille.


Tein muuten tässä kaula-aukon ompelemisessa pienen virheen suhteessa ohjeisiin, ja päädyin viimeistelemään sen hieman omaan tyyliini. Onneksi sitä ei kuitenkaan valmiissa lopputuloksessa huomaa.

Olin alkujaan hieman skeptinen kankaan kuosin ja värien suhteen. Tykkään yleensä ns. puhtaista väreistä eli jätän tällaiset ruskean ja harmaan sävyt kesävaatteistani normaalisti pois. Mutta tähän herkkään kuosiin yhdistettynä värit toimivat täydellisesti. Ja olen oikeastaan aika ihastunut tähän kankaaseen. Erityisesti, koska se tuo mieleeni rakkaan vanhan kummitätini. Outoa mistä tällaiset mielleyhtymät joskus tulevat, mutta tosiaankin tämä kangas on sellainen, joka muistuttaa minua lapsuuden kesistä ja jännittävistä toriretkistä kummitätini seurassa.


Kankaan ohuuden vuoksi vuoritin mekon ohuella puuvillalla. Yläosaan ompelin vuorin erikseen kiinni jokaiseen kappaleeseen. Helmassa sen sijaan vuori on kiinnitetty ainoastaan vyötäröltä.


Ennakkopeloistani huolimatta tämä kaava osoittautui siis lopulta kokeilemisen arvoiseksi. Mutta ehdottomasti kannattaa kiinnittää huomiota kangasvalintoihin ja nähdä vaivaa saadakseen yläosan istumaan nätisti. Muussa tapauksessa lopputulos voi olla katastrofaalinen. Eli mikään 'onnistuu varmasti aina' -tyyppinen mekkokaava tämä ei mielestäni ole.

Kaunis, käytännöllinen ja mukava päällä. Mitä muuta sitä voi mekolta toivoa?!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kuulumisia viikonlopun keskeltä

Tämä viikonloppu on tähän saakka kulunut ihanien ystävien seurassa. Tänään vietimme ystäväni kanssa koko päivän kierrellen erilaisia leipomis-, käsityö-, askartelu- ja sisustuskauppoja. Harrastamme tällaista shoppailukierrosta hyvin harvoin, mutta ehkä se siksi olikin sitäkin hauskempaa.

Ehdin kuitenkin jälleen nyt illalla kaivaa ompelukoneet esille ja surauttaa vihdoinkin taannoisesta ihanasta kangaslöydöstäni uuden tyynyn.


Aikaisemmin keväällä ompelemani pienemmät kukkatyynyt ovat siirtyneet makuuhuoneen kesätyynyiksi, joten tämä kaunis vintagehenkinen kangas pääsi sittenkin ennakkoajatuksista poiketen olohuoneen puolelle. Olin ensiksi ajatellut vaihtaa nuo fuksian väriset tyynynpäälliset vaaleampiin vaaleanpunaisiin, mutta taidankin jättää ne toistaiseksi ryhdittämään kokonaisuutta. Tämän asunnon olohuone kun muutenkin jo muistuttaa suurta karkkia...

Ompelusuunnitelmat ovat viime päivinä pyörineet seuraavien vaateprojektien parissa. Ensimmäisenä listalla on tehdä perus tyylikäs tummansininen hame kevättä ja kesää varten. Kangas on ollut varastossa jo pitkään, mutta vasta nyt pääsin suunnittelussa eteen päin. Nyt pitäisi vain piirtää kaavat, jotta pääsen työstämään projektia.

Listalla on myöskin pari uutta jakkua kesäksi. Tykkään käyttää kesällä takkina ohuita jakkuja, ja edellisen kauniin valkoisen jakkuni tultua viime kesänä käyttöikänsä päähän, suunnitelmissa on tehdä tilalle uusi. Mutta sitten mieleeni tuli, että olisihan se kiva taas vaihteeksi tehdä myös jokin kirkkaan värinen jakku. Miksi ihmisen pitää aina saada miljoona ajatusta kerralla eikä pystyä päästämään irti yhdestäkään? Tällaiset kankaat siis lojuvat odottamassa muuntumista jakuiksi.


Kaava tuleviin kesäjakkuihin löysin selatessani vanhoja käsityölehtiä. Tilasin monta vuotta Suuri Käsityö -lehteä, ja nykyään muistan aivan liian harvoin selata varastojani kaivatessani uusia ideoita.  Löysin kuitenkin nämä kaksi kivaa mallia ja kun en osannut päättää kumman jakun tekisin, päätin tehdä molemmat. Tyypillistä...


Joten ompelusuunnitelmia riittää jälleen. Tänä iltana on vielä tiedossa parien kaavojen piirtämistä ja ensi viikolla sitten näiden ihanuuksien ompelua.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ajatuksia vuorista

Onpas mennyt nopeasti tämä loppuaan lähestyvä viikko. Loma tuli todellakin tarpeeseen. Itse asiassa tuntuu, että koko viikko meni enemmän tai vähemmän voimia kerätessä, ja vasta nyt alan tuntea energiatason normaaliksi. Eli huomenna onkin sitten hyvä palata jälleen töihin... :)

Ajattelin kertoa teille nyt hieman kokemuksiani ja ajatuksiani vaatteiden vuorituksesta. Käytän omissa ompeluprojekteissani kahta eri vuorittamisen tekniikkaa. Eli ompelen joko perinteisen kokonaan erillisen vuorin, joka kiinnitetään vaatteeseen kaula-aukosta, vyötäröstä tms. Tässä viimeisen vuoden aikana olen opetellut hyödyntämään myös jokaisen kappaleen vuorittamista erikseen. Joudun myöntämään, että en tiedä onko suomessa näille kahdelle tekniikalle omia nimityksiään. Kumpikin taitaa kulkea vuorittamisen alla. Englanniksi on kuitenkin olemassa kaksi erillistä termiä - lining ja underlining. Ja keskityn nyt kertomaan jälkimmäisestä eli siitä kun jokainen kappale vuoritetaan erikseen ennen kappaleiden ompelemista yhteen.

En aluksi aivan ymmärtänyt tämän tekniikan tarkoitusta. Ajattelin vain mielessäni, että tämä tekniikka ei piilota saumoja vaatteen sisäpuolelta katsottuna. Hiljalleen olen kuitenkin oppinut arvostamaan tekniikkaa aivan todella paljon.

Ideanahan on, että kaikki kaavan kappaleet leikataan aluksi kummastakin kankaasta - päälle tulevasta ja vuorista. Kaikki ompelumerkinnät siirretään vain vuorikankaan kappaleisiin. Tässä tekniikan hyöty nro 1: päälle näkyvään kankaaseen ei tarvitse tehdä merkintöjä, jotka saattaisivat myöhemmin näkyä valmiissa vaatteessa.


Yllä olevassa kuvassa näkyy viimeisimmän mekkoprojektini kankaat eli ohut viskoosi sekä ohut valkoinen puuvilla. Tuossa valkoisessa kappaleessa voi tarkasti katsoen nähdä pienen keltaisen viivan aivan oikean reunan keskellä. Eli näin merkitsin kaikki ompelumerkinnät vain vuorikankaaseen. Tässä projektissa vuorikankaan tarkoituksena on tukevoittaa kovin eläväistä viskoosia ja lisäksi ehkäistä valmiin vaatteen rypistymistä. Mekossa itse asiassa käytin kahta eri vuoritustekniikkaa. Mutta siitä enemmän sitten kun esittelen mekon täällä blogissani.

Seuraavaksi jokainen kappale ja vuorikappale ommellaan kiinni toisiinsa. Tämä kuuluisi oikeaoppisesti tehdä harsimalla, mutta itse ompelin tässä mekkoprojektissa kappaleet kiinni siksakilla. Näin sain samalla estettyä kankaiden reunoja purkautumasta.


Tästä vaiheesta eteenpäin kankaita kohdellaan ompelussa aivan kuin olisi vain yksi kerros kangasta. Tässä vaiheessa on jo helppo ymmärtää, että tämä tekniikka sopii mainiosti esimerkiksi pitsikankaan kanssa käytettäväksi. Ompelin siis tämänkin mekon yläosan muotolaskokset aivan kuten olisin ommellut mikäli olisi ollut vain yksi kerros kangasta.


Tässä kuvassa voi nähdä myös tuon keltaisen viivan, jolla merkitsin muotolaskoksen paikan. Kangasliidun jälki katoaa seuraavassa pesussa, mutta tässäkään vaiheessa mitään merkintää ei siis näy mekon oikealla puolella.

Tätä vuoritustekniikkaa voi käyttää todella monipuolisesti. Tässä uusimmassa mekossani tosiaan käytin vuoria ryhdittämään ja parantamaan päällikankaan ominaisuuksia. Valkoisessa kesähameessani vältin vuorittamisella saumanvarojen näkymisen ohuen kankaan läpi.




Ja viime kesänä tekemässäni puserossa vuorikangas puolestaan muuttaa kankaan kuviota. Alkuperäinen suunnitelmanihan oli vuorittaa pusero yksivärisellä valkoisella puuvillabatistilla, mutta koska sitä ei kaupasta löytynyt, päädyin valkopilkulliseen batistiin, mikä oli erinomainen lopputulos. Valkoiset pilkut näkyvät hauskasti läpi.


Tämä tekniikka on yksi niistä uusista kokeiluista, joiden myötä tunsin saavani ompelusta jälleen irti aivan uusia asioita. Vuorikankaan valinnalla voi aivan täysin muuttaa valmiin vaatteen lopputulosta. Eikä mikään aiheuta sitä samaa loistavaa onnen tunnetta kuin uusien asioiden oivaltaminen.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Lomaviikon tunnelmia

En tiedä onko muille ompelusisarille (tai -veljille) käynyt samaa, mutta koin tänä aamuna suuren vastoinkäymisen. Eilinen päivä meni kokonaan muissa riennoissa, joten tänä aamuna heräsin ajatellen pääseväni vihdoin toteuttamaan lomaunelmaani eli kokonaista ompelupäivää. Kunnes... Huomasin, että seuraaviin kahteen jonossa oleviin projekteihin oli osa kankaista jäänyt pesemättä! Pettymys oli valtava. Olin valmistellut jo viime viikolla seuraavan mekkoprojektini, mutta unohtanut pestä vuorikankaan. Ei siis auttanut muu kuin viskoa kasa valkoisia vuorikankaita pesukoneeseen ja miettiä sen jälkeen optimaalisin kuivauspaikka, jotta kankaat olisivat äkkiä ompeluvalmiina.

No, ehkä pääsen tästä takaiskusta yli huomiseen mennessä ja kun vuorikankaatkin ovat sitten kuivuneet niin pääsen toteuttamaan seuraavaa projektiani. Kyseessä on Simplicityn Amazing Fit 1800.


Ihastuin tämän mekon kaula-aukkoon ja taskuihin. On kai tullut jo selväksi, että rakastan mekkoja joissa on taskut :) Pohdin kuitenkin melko pitkään oikeaa kangasvalintaa tälle kauniille kaavalle. Koska vyötärö on hieman korotettu ja edessä on todella paljon syviä laskoksia tuloksena on helposti äitiysmekkoa muistuttava malli. Tämä vain on tosiasia, joka on todistettu moneen kertaan. Näin ollen suljin väilttömästi pois kaikki paksummat puuvillat ja ylipäänsä muutkin paksummat kankaat. Halusin tehdä mekosta lyhythihaisen kesäversion, joten puuvillan pois sulkeminen oli hieman murheellista. Mikään ei ole puuvillaa ihanampi materiaali kesämekoissa.

Pohdinnan jälkeen päädyin metsästämään 100 %:sta viskoosia. Ohut viskoosi on ihanan tuntuista ja laskeutuu kauniisti. Mutta sitten törmäsin jälleen uuteen ongelmaan. Viskoosi on ilmeisesti katoava luonnonvara - ainakin lähelläni olevissa kangaskaupoissa. Ymmärrän toki, että polyesteri on kätevämpää monessa suhteessa, mutta alan toden teolla tuskastua luonnonkuitujen (ja viskoosin, joka on tarpeeksi lähellä näitä) löytämisen vaikeuteen. Eli otan mielelläni vastaan vinkkejä siitä mistä voisin löytää hyviä vaatekankaiksi sopivia puuvilloja, viskooseja ja silkkejä.

No, se siitä avautumisesta... Löysin kuitenkin lopulta tämän kuvassa näkyvän söpön viskoosikankaan. Kangas laskeutuu kuin unelma ja on aivan ihanan pehmeää. Kuvio mietitytti kuitenkin pienen hetken. Yleensä tykkään käyttää enemmän värejä ja suurempia kuvioita, mikäli siis päädyn kukkakankaaseen. Mutta en kuitenkaan saanut silmiäni irti tästä kankaasta, joten päätin ostaa sitä mekkoani varten.

Joten kunhan vuoriksi valitsemani hyvin ohut valkoinen puuvilla on kuivunut kutistuspesun jäljiltä, pääsen työstämään tätä kesäistä ihanuutta. Tänään ei ainakaan täällä kotini lähellä aurinko paista, mutta nämä kesäisemmät projektit ovat silti vallanneet jo täysin mieleni.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Talven kaikuja

Vaikka kevät on jo saapunut, palaan hetkeksi talven tunnelmiin. Tajusin nimittäin tänään, etten koskaan esitellyt valmista talvitakkiani täällä blogissa. Muistatteko kun päätin syksyllä haluta iloisemman värisen talvitakin ainaisen mustan rinnalle? Päädyin valikoiman suppeudesta johtuen vaalean siniharmaaseen villakankaaseen. Kaavana oli Burdan retrotunnelmainen takin kaava. Ja tässä lopputulos.


Takki oli ylläni serkkuni helmikuisissa häissä ja toimi tosiaankin ankean talvisään piristyksenä. Tykkään mallin yksinkertaisuudesta ja selkeistä linjoista. Takki oli yksinkertainen ja nopea ommella.


Kaksi asiaa jäi kuitenkin harmittamaan. Ensiksikin ostamani villakangas on todella huonolaatuista. Ja tarkoitan siis todella huonolaatuista! Pinta ei selvästikään kestä pienintäkään kosteutta ja menettää helposti muotonsa. Siksi helmikuisten häiden sadesää jätti ikävästi jälkensä takkiin. Toinen moka on aivan omani. Eli valitsin aivan liian paksun vuorikankaan. Halusin takkiin lämpimän vuorin, joka lisäisi käytettävyyttä kovemmillakin pakkasilla. Valitsin valkoisen tikkivanuvuorin, joka on selvästi liian tönkkö tämän ohuen villakankaan alle.


Sinänsä vuori on kuitenkin kauniin näköinen ja lämmin. Eikä takki näytä päällä yhtään niin muhkuraiselta kuin tässä mallinuken päällä. Siitä huolimatta opin jälleen yhden läksyn tätä projektia toteuttaessani. Kaava on kuitenkin mielestäni edelleen aivan ihana ja lopputulos näitä paria harmitusta lukuun ottamatta juuri sellainen kuin toivoin. Suunnittelenkin jo saman kaavan kokeilemista hieman ohuemmista kankaista. Uusi kesätakki siis haaveissa.

Tällä hetkellä ompelupöydällä on kuitenkin jälleen mekkoprojekti. Löysin aivan ihanan viskoosikankaan, jota en voinut vastustaa. Aloitin juuri 'talvi'lomani, joten tulevan viikon ajan pääsen keskittymään rakkaaseen harrastukseeni niin paljon kuin vain haluan. Ihanaa!