Yksinkertaisen kaunista

Eilen kulutin koko lomapäiväni onnellisena ommellen. Mallikappale uudesta paidasta todellakin kannatti, sillä Gertien kirjasta löydetyn puseron kanssa ei tullut suurempia ongelmia matkan varrella.

Tästä kaavasta tuli kertaheitolla eilisen aikana uusi suosikkini puseroiden tekemiseen. Käyttämäni ohut valkoinen paitakangas tuo puseroon klassisen ilmeen edestä päin katsottuna. Lisäksi rakastan rusetteja! Mutta tässä kaavassa - kuten yleensäkään vintage-henkisissä vaatteissa - ei ole unohdettu myöskään vaatteen selkäpuolta. Kukapa ei pitäisi 50-lukua henkivistä selästä napitettavista puseroista?

Päädyin lopulta suurentamaan kaula-aukkoa tuuman verran, jotta en kokisi kuristuvani käyttäessäni puseroa. Tämä ratkaisu toimi ainakin omalla kohdallani hyvin. Pidensin kauluskappaletta vastaavasti, jotta se riittäisi suurennettuun kaula-aukkoon. Lisäksi muutin napinlävet tavallisiksi koneella ommelluiksi napinläviksi. Kauniit vintage-henkiset kankaalla reunustetut napinlävet (mikähän termin bound buttonhole suomennos on?) eivät näytä kauniilta liian ohuessa kankaassa, joten siksi päädyin tähän muutokseen.

Pohdin kauan mitkä napit yhdistäisin tähän tavallistakin tavallisempaan valkoiseen kankaaseen. Talviaikaan puseron kaunis selkämys ei tietenkään näy jakkujen ja neuleiden alta, mutta kesällä se tulee esiin. Ja koska tykkään tehdä vaatteisiini erilaisia yksityiskohtia päädyin lopulta vaaleanpuna-valkoisiin rakkautta-ensi-silmäyksellä-nappeihin.

Tämä oli toinen Gertien kirjasta kokeilemani kaava, ja täytyy sanoa, että olen ehkä jopa yllättynyt miten loistava kirja on kyseessä. Olin etukäteen lukenut paljon positiivisia arvosteluja, mutta eihän tiettyjen kaavojen sopimista itselle tiedä kuin vain kokeilemalla. Ja kokeilun kautta tämä kirja on osoittautunut ihan helmeksi.

Parvekkeen kuulumisia

Tilkkupeitto on nyt valmistunut ja siirtynyt parvekkeelle nauttimaan kevätauringosta.

Peitto on kooltaan 100x140cm. Juuri sopivan kokoinen kietaistavaksi harteille tai pidettäväksi jalkojen päällä. Edellisen kerran kun ompelin parvekkeelle kesätekstiileitä, valitsin kauniita pastellikankaita. Huomasin kuitenkin, että eteläparvekkeella värit haalistuvat todella nopeasti. Siksi tällä kertaa valitsin voimakkaan pinkin ja omenanvihreän, jotka näyttävät hauskoilta toivottavasti vielä haalistumisen jälkeenkin.

Nyt vain nauttimaan auringosta!

Opittu läksy

Nyt seuraa tunnustus: Olen kärsimätön. Teen huolellista ja pikkutarkkaa työtä ja innostuessani voin paneutua projekteihini - niin töissä kuin harrastuksissakin - vaikka kuinka pitkän ajan putkeen. Mutta tosiasia on, että olen kärsimätön pääsemään käsiksi töihin.

Ompeluharrastuksen kohdalla tämä kärsimättömyys tarkoittaa käytännössä sitä, että haluan päästä heti työstämään varsinaista kangasta. Jätin siis vuosikaudet ns. harjoitusvaatteen tekemättä ellei kyseessä ollut todella kalliista kankaasta ommeltava juhlavaate. En yksinkertaisesti malttanut odottaa, että pääsin leikkaamaan ja ompelemaan kauniita kankaita. Perusvaatteiden kohdalla tämä toimii hyvin. Varsinkin jos käyttää valmiskaavoja ja on kokemusta samasta kaavanvalmistajasta myös aikaisempien projektien osalta. Tiedän tiettyjen kaavojen kohdalla olevani tarkkaan jotakin tiettyä kokoa eikä kaavoihin usein tarvitse tehdä mitään muutoksia. Olen tässä suhteessa onnekas. Mutta kärsimättömyys alkoi vaatia veronsa sinä päivänä kun aloin muokkaamaan kaavoja enemmän oman mielikuvitukseni mukaisiksi. Tosiasia vain on, että muokkausten jälkeen vaatteesta voi tulla mitä tahansa. Kaula-aukko voi jäädä liian pieneksi, vuori ei enää istu, mittasuhteet muuttuvat... Lista mahdollisista ompelukatastrofeista on rajattoman pitkä. Eikä minun tarvinnut tuhota kuin pari kaunista kangasta ja ihanaa projektia, kun aloin oppia läksyni.

Mallivaatteen tekeminen on edelleen mielestäni tavallaan turhauttavaa. Kun sen toteuttaa halvasta lakanakankaasta, mallille ei ole mitään käyttöä jälkikäteen. Ellei muutoksia tee niin radikaalisti, että mallivaatteen lopulta voi purkaa hyviksi kaavoiksi. Näin ei kuitenkaan aina ole. Kuitenkin, kun olen saanut kärsimättömyyteni vihdoin hallintaan, olen hiljalleen alkanut nauttia tästä työvaiheesta. Ensiksikin tiedän, että en purskahda itkuun mikäli mallivaate ei istu päälleni lainkaan. Tiedän, että voin tehdä vielä rajattomasti muutoksia eikä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Ja tästä seuraa se, että uskallan ottaa aivan eri tavalla riskejä toteuttaessani muutoksia valmiisiin kaavoihin.

Niinpä kun aloin tänään tehdä Gertien kirjasta ihanaa Bow-Tied Blouse -puseroa, levitin kiltisti kasan lakanakangasta ja tein mallikappaleen.

Suurensin alkuperäisen kaavan kaula-aukkoa, koska olen lukenut monista lähteistä kaula-aukon ongelmallisesta pienuudesta ja havaitsin ongelman itsekin jo jäljentäessäni kaavoja. Kaula-aukko tuottaa usein ärsyttävää päänvaivaa, joten päätin pelastaan itseni siltä testaamalla miltä muutokset näyttäisivät.

Ja lopputuloksena oli se, että nyt tiedän alkaessani toivottavasti jo huomenna ommella puseroa varsinaisesta kauniista valkoisesta paitakankaasta, että muutokset toimivat. Stressitaso laskee ja luultavasti säästyn ylimääräiseltä päänvaivalta.

Jos siis minulta joskus kysytään mitä kaikkea ompeluharrastus on elämääni tuonut niin vastauksena on ainakin paljon kärsivällisyyttä.

Aurinkoista pääsiäistä

Pääsiäinen on joulun jälkeen ehdottomasti suosikkini vuoden juhlista. Usein pääsiäinen on myös se ajankohta, jolloin päivitän parvekkeeni kevättä ja kesää varten. Talviset tekstiilit vaihtuvat tällöin keväisiin väreihin.

Pari kesää parvekettani piristäneet kivat kesätyynyt olivat auringonpaisteen seurauksena niin haalistuneet, että päätin uudistaa parvekkeen ilmettä ompelemalla uudet tyynynpäälliset.

Pari vuotta sitten askartelin parvekkeelleni kimpun valkoisia oksia. Oksat on ensin kuorittu ja kuivatettu. Sen jälkeen ne on maalattu valkoisella askartelumaalilla ja pinnalle on vielä laitettu valkoista hilettä. Hile ei näin kevät- ja kesäaikaan paljoa näy, mutta talvella se loistaa kauniisti. Maljakko on täynnä pieniä valoja, jotka vielä sytytettyinä korostavat oksien kaunista muotoa. Pääsiäisenä oksat totta kai täyttyvät värjätyistä munista.

Uusien tyynyjen seuraksi on tulossa myös samoista kankaista tehty tilkkupeitto. Siinä on puuhaa pariksi seuraavaksi päiväksi.

Aurinkoista pääsiäistä!

Pienen blogitauon jälkeen

Monista syistä johtuen en ole ehtinyt rakkaan blogini enkä edes vielä rakkaamaan ompeluharrastukseni ääreen moneen viikkoon. Siksi tämän pienen tauon jälkeen on ehkä sitäkin ihanampaa palata jälleen tämän harrastuksen äärelle.

Kevättalven inspiraatio on edelleen tallella - oikeastaan entistäkin vahvempana. Päivittän törmään joko inspiroivilla nettisivuilla tai lehtien sivuilla kuviin, jotka herättävän innon päästä taas ompelukoneen ääreen.

Koska vakaana aikomuksenani on opetella kaavoitusta askel askeleelta saadakseni toteutettua täysin vapaasti kaikki inspiraation kehittämät ideani, ajattelin esitellä teille tänään kaavoituskirjani, jota opiskelen erittäin tarkkaan.

Siitä on varmasti yli vuosi kun löysin kirjakaupasta Winifred Aldrichin kirjan Metric pattern cutting for women's wear.

Kirja on englantilainen vaatetusalan oppikirja, joka opastaa kaavoituksen maailmaan kohta kohdalta. Mikään helppo urakka kirjan opettelu kokonaan ei ole kaltaiselleni itseoppineelle ompelijalle. Olen kuitenkin jo päässyt hyvään vauhtiin.

Kirjan alussa opetetaan ns. block patternien teko, minkä jälkeen näitä peruspohjana käytettyjä kaavoja opetetaan muokkaamaan erilaisten lopputulosten saamiseksi.

Kirja on erittäin havainnollinen ja todellakin hyvin yksityiskohtainen. Ohjeiden seuraaminen on myöskin hauskaa. Puhuttelee pientä geometriafriikkiä sisälläni. Mikä sen hauskempaa kuin "mitata 90 asteen kulmassa 2,3 senttimertiä keskustaan päin ja piirtää siitä pisteestä kaari pisteeseen B".

Mikäli siis kaavoittamisen opettelu kiinnostaa, voin suositella tätä kirjaa lämpimästi. Hyllystäni löytyy paljon ihania värikkäitä ompelukirjoja ja ihan samanlaista näköaistin nautintoa tästä ei kyllä saa, mutta sitäkin enemmän hyödyllistä tietoa ja oppia.

Ja jotta kevät pysyisi mielessä myös yllättävän lumimyrskyn keskellä, jaan kanssanne myös viikonlopun piristyksenäni olleet kukat.

Värikästä sunnuntai-iltaa!

Oloasun yläosa

Uuden oloasuni yläosa on vihdoin valmistunut. Tämä projekti on vaatinut paljon enemmän hermoja kuin alussa kuvittelin. Muokkasin yläosan kaavan Burdan Sewing Vintage Modern -kirjan Margaus Evening Dress -kaavasta. Kaavoitin ensimmäistä kertaa elämässäni hihat, mikä ei ollutkaan ihan yksinkertaista :) Niinpä taistelin hihojen kanssa pienen ikuisuuden kunnes sain ne istumaan edes jotenkin. Koska en halunnut oloasuun vuoria enkä myöskään leveitä alavaroja, viimeistelin etureunan vinokaitaleella.

Vinonauhan tekeminen on aina yhtä hauskaa. Ja kun siinä pääsee vauhtiin, on kasassa yhtäkkiä suuri määrä kauniisti taittunutta vinonauhaa. Tein pitkään vinonauhan taitokset käsin, mikä vei suunnattomasti aikaa. Nykyään käytän tähän erityistä pientä konetta, joka helpottaa projektia huomattavasti.

Kietaisumallisen yläosan kiinnitykseen käytin kaunista koristenauhaa, jonka toin viime syksynä Lontoon matkaltani. Kiinnitystä varten ompelin nauhat sekä sisä- että ulkopuolelle, jolloin etukappaleen sisempi osakin istuu kauniisti paikallaan.

Seuraavaksi on sitten vuorossa oloasun housut. Toivottavasti niiden kanssa ei tule yhtä monta epätoivon hetkeä!

Esimakua keväästä

Tässä esimakua uusimmasta projektistani. Kuten lupasin, ajatuksissa siintää jo kevät, vaikka ulkona tuiskuttaakin lunta. En voinut vastustaa tätä kangasta, josta ompelin hameen pääsiäistä ajatellen.

Muokkasin kaavan erään mekon alaosasta ja lisäsin leveän vyötärökappaleen. Tykkään siitä, että hameiden vyötärö on kauniisti istuva ja jämäkkä, jolloin se näyttää kauniilta puseron päällä myös ilman vyötä. Ompelen paljon puolikellohameita, koska tykkään niiden tyttömäisestä runsaudesta. Mutta tällä kertaa päätin tehdä hieman kapeamman mallin, jotta ihan jokainen tuulenpuuska ei pääse tarttumaan helmaan.

Sovitusnukke, jonka paikka ei alunperin suinkaan ollut olohuoneessa, on nyt kuitenkin päätynyt sinne. Nukelle on mukava kokeilla uusia asukokonaisuuksia. Harrastan myös korujen tekemistä, joten yleensä nuken kaulassa on myös joku omatekemistä koru - kuten nytkin.

Hameen helma odottaa vielä viimeistelyä. Eli käytännössä odottaa, että töiltäni ehdin jonakin iltana sen ommella. Sen jälkeen laitan tänne blogiin kuvan siitä miltä tämä värikäs kaunotar näyttää ylläni.

Iloista alkanutta viikkoa!