maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suoristusrautojen säilytysratkaisu

Muistatteko keväällä ompelemani värikkään nenäliinapaketin päällisen? Samaa ihanaa pilkkukangasta jäi tuon projektin jälkeen jäljelle vielä melkoinen määrä. Olen aikoinaan ostanut sitä suuren palan eikä se oikein istu vaatteisiin. Päätinkin jatkaa kylpyhuoneen väriteemaa valmistamalla samasta kankaasta ratkaisun pieneen ongelmaan.

Ongelman nimi: suoristusraudat. Hiukseni ovat pahimman sortin luonnonkiharat. Ihan kiva, paitsi silloin kun en halua niiden olevan kiharat... Tämän vuoksi suoristusraudat ovat yleensä kovassa käytössä tässä taloudessa. Mutta kuten kaikki pienet johdolliset laitteet, ne lojuvat milloin missäkin kohtaa kylpyhuonetta aiheuttaen johtoineen pientä hermoromahduksen alkua.

Kylpyhuoneessa on korkean säilytyskalusteen ja seinän välissä sopivasti parinkymmenen sentin väli. Niinpä päätin hyödyntää tuon tilan ja luoda siitä suoristusrautojen säilytykseen sopivan paikan. Asensin seinään pari koukkua ja kaivoin esiin saman pilkkukankaan, josta olin ennenkin tehnyt somisteita kylpyhuoneeseen.

Ompelin suoristusraudoilleni (kyllä, omistan niitä kaksi erilaista) säilytyspussit.


Käytin tähän projektiin samaa mallia, jolla olen tehnyt säilytyspusseja kengilleni, laturinjohdoilleni ja ties mille muulle. Mittoja muuttamalla pussista saa muokattua mille tahansa esineelle sopivan. Suoristusrautani ovat hieman eri kokoiset, joten tein kummallekin oman kokoisen säilytyspussukan. Tämä on kovin kätevää myös silloin kun pitää nyt jälkikäteen arvata kummassa pussissa on kumpi rauta.



Ja nyt nämä pussukat roikkuvat paikoillaan kylpyhuoneessa ja hermojen tila on ehkä hetkeksi johtokaaoksen osalta taltutettu.

Olen todella tyytyväinen tähän lopputulokseen. Tällaiset pienet väliprojektit valmistuvat nopeasti ja niitä on aina hauskaa tehdä. Näin kuumalla säällä en työpäivän jälkeen todellakaan jaksa istua ompelukoneen (puhumattakaan höyrysilitysraudasta) ääressä pitkiä aikoja. Pieniin projekteihin sen sijaan riittää aina energiaa.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Mekkoprojektin edistysaskelia

Pientä edistymistä on sentään mekkoprojektissa tapahtunut, vaikka tällä hetkellä tuntuukin olevan jälleen monta rautaa tulessa.

Täytyy sanoa, että tämä Butterickin retrokaava ehkä hieman yllätti ompelun helppoudessa. Tosin aivan yksiselitteisesti eivät kaikki ohjeiden kohdat mekon yläosaa omellessani avautuneet. Tästä huolimatta sain yläosan valmiiksi hyvällä fiiliksellä.


Lisäksi pidin toissailtana pientä nappipajaa päällystäessäni nappeja mekon helmaosan kankaalla. Tykkään kovasti kangaspäällysteisistä napeista, ja tämän mekon henkeen ne sopivat kuin nakutettu. Tästä seurasi, että ompelupöytäni toiseen päätyyn rakentui hetkeksi pieni askartelupiste.



Totesin jo alkuunsa, että annan kankaan kuvioiden asettua napeissa miten tahansa. Tuloksena olikin neljä hauskasti erinäköistä nappia. Saa nähdä miltä nämä näyttävät sitten valmiissa mekossa.



Yksi ompeluharrastuksen parhaista puolista on ehdottomasti sen monipuolisuus. Mekkoa tehdessä törmää mitä erilaisempiin työvaiheisiin, ja se pitää ainakin oman mielenkiintoni huipputasolla. En tiedä kauanko jaksaisin surauttaa aina samanlaisia vaatteita samanhenkisistä kankaista. Tykkään välillä askarrella, välillä ommella käsin, välillä ajella saumurilla ja välillä ihan vain perinteisesti tikata ompelukoneella. Se on sitä parasta antia tässä harrastuksessa.



Tänään viimeksi pohdin kuinka onnekas olen kun olen löytänyt ompelun maailman!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Uuden mekkoprojektin käynnistys

Vihdoinkin sain valittua kankaat kauan vuoroaan odottaneeseen Butterickin B5747 -mekkokaavaan. Tämä retrokaava, joka on uudistuotantoa 60-luvun mallista, tuo hieman vaihtelua ompelupöydälleni.





 Päätin pohdinnan jälkeentoteuttaa leveähelmaisen versio A:n, mutta tehdä yläosan kuitenkin versio B:n mukaan. Tällöin mekkoon tulee hieman enemmän hihoja. Kaavanosia onkin melkoinen joukko, joten niiden jäljentämiseen ja leikkaamiseen kuluikin eilinen ilta.




 Etsin sopivia kankaita melkoisen tovin. Jostain syystä ajatus käyttää voimakkaita kuoseja koko mekossa tuntui kovin vieraalta, vaikka kuvioista yleensä pidänkin. Niinpä päätin lopulta käyttää mekkoon kahta eri kangasta. Yläosasta tulee pääosin yksivärinen (tummansinistä puuvillaa) ja helma saa puolestaan toimia mekon väripilkkuna.




Hups, ehkä olisi pitänyt silittää kangas ennen kuvan ottamista... Joka tapauksessa tykkään kankaan raikkaasta taivaansinisestä sävystä ja säännöllisestä, mutta koristeellisesta kuviosta. Saa nähdä mitä tästä kahden kankaan yhdistämisestä tulee. Yleensä olen hyvinkin varma kangasvalinnoistani ennen ompelun aloittamista, mutta tällä kertaa tilanne on toinen. Jännittyneenä siis odotan miltä lopputulos näyttää. Onneksi voin ommella yläosan tai helman vielä uudestaan eri kankaasta ennen yhdistämistä, mikäli yhdistelmä ei sitten valmiina vaatteena näytäkään toimivalta.

Tässä siis esimakua seuraavasta projektistani. Ja mikäs tässä on auringonpaisteessa ommellessa.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Pieni aarrekätkö

Kesäkuun alussa olin tyhjentämässä vanhan kummitätini asuntoa käyden läpi joukon vanhoja tavaroita. Avatessani erään pienen sivupöydän laatikon huomasin osuneeni kummitädin ompeluvarastojen äärelle. Pieni laatikko oli täynnä ompelutarvikkeita. Totta kai korjasin nuo aarteet talteen. Vasta tässä lähipäivinä sain levitettyä kaiken pöydälle ja käytyä tarvikkeet läpi lajitellen ne osaksi omia ompeluvarastojani. Ja mitä pieniä aarteita sieltä löytyikään.

Hei aluksi silmiini pisti tämä hyvin vanha mittanauha. Ikänsä vuoksi mitta ei enää kestä aktiivista käyttöä, mutta en raaskinut heittää tätä vintagemuistoa vielä poiskaan.


Numerot ja mitta-asteikko on kovin haalistunut ja koko mittanauha hauras. Jostain syystä tässä on kuitenkin sellaista vanhaa henkeä, josta pidän. Joten, vaikken yleensä säästä mitään käyttökelvotonta, asetin tämän mittanauhalaatikkooni.

Laatikosta löytyi toinenkin mittanauha, joka on hieman uudempaa sorttia. Naurahdin avatessani kokoon käärityn mitan ja nähdessäni Elannon mainostavan kankaita. Todellista historian lehtien havinaa.


Olenkin jo aikaisemmin kertonut teille rakkaudestani nappeja kohtaan. Nappivarasto ei mielestäni voi koskaan olla liian kattava. Ei siis liene ihme, että hypähdin riemuta huomatessani millaisen määrän nappeja kummitätini tarvikevarasto sisälsi.


Oma nappipurkkini on jo täyttynyt, joten täytynee hankkia hieman suurempi säilytysjärjestelmä, jotta saan nämä perintötulokkaatkin sisällytettyä valikoimiini. Suloiset pienet helmiäisnapit sekä upeat kangaspäällysteiset napit lumosivat minut täysin. Kyllä, olen jonkin sortin nappifriikki.

Suloisimpia löytöjä olivat kuitenkin vanhat lankarullat. Miksi peruslankoja ei enää saa kauniissa puurullissa? Kummitätini lankalaatikon värivalikoima oli huimaava. Eikä näitä suloisia lankarullia voi olla rakastamatta.




Pienen urakoinnin jälkeen sain yhdistettyä nämä vanhat ompelutarvikkeet oman varastoni joukkoon. Tässä 'perinnössä' yhdistyi käytännöllisyys ja muistot. Sillä kun kävin läpi lukuisia koristenauhoja ja sormustimia, muistelin samalla kummitätiäni ja hänen näppäryyttään kaikessa käsillä tekemisessä. Onnea on omistaa paljon onnellisia muistoja!

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Takaisin rakkaan harrastuksen parissa

Enpä olisi kolme kuukautta sitten uskonut, että eroan blogistani ja pitkälti myös ompeluharrastuksestani näin pitkäksi aikaa. Onneksi oudoimmatkin ajanjaksot menevät ohi, ja täällä ollaan jälleen.

Kesän aikana en ole siis juurikaan ommellut, mutta pienen projektin sentään toteutin olohuoneen kesäilmeen uudistamiseksi. Eräs ystäväni nauroi tässä taannoin, että minulla on pakkomielle tyynyihin. No niin se kai on. Tyynyt ovat paras keino muuttaa huoneiden ilmettä vuodenaikojen mukaan. Tänä kesänä olohuone onkin saanut hieman pehmeämmän värimaailman.


Olen suuri värienkäytön puolestapuhuja, joten aluksi nämä pehmeät sävyt tuntuivat todella oudoilta. Sen vuoksi tuolta tyynyjen takaa pilkistääkin värikäs torkkupeitto, joka tuo ede hieman värin häivähdystä muuten kovin värittömään asetelmaan. Mutta parissa päivässä silmäni tottui uusiin tyynyihin ja nyt en voisi olla tyytyväisempi. Pehmeä kesäinen ilme on juuri sitä mitä tänä kesänä - varsinkin alkukesän sadekeleillä - kaipaan.

Kesässä ehdottomasti parasta on saada herätä auringonpaisteeseen. Tänä aamuna heräsinkin jo seitsemältä täynnä energiaa. Outoa, koska jalkapallo on hieman verottanut yöunia viimeisen kuukauden aikana. Kyllä sunnuntaiaamut on vain parhaita!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Perushame sekä toisenlaista näperrystä

Kangasvarastossani on jo jonkin aikaa odottanut tummansininen puuvillakangas. Tässä kankaassa on kaunis kiiltävämpi pinta ja materiaali on muutenkin tarpeeksi jämäkkään kevääseen ja syksyyn sopivalle hameelle. Koska hamekokoelmastani on puuttunut sininen dirndl-mallinen hame, päätin käyttää kankaan sellaisen tekemiseen.


Tällaisen hameen tekeminen on sekä helppoa että hauskaa. Leikataan vain sopivan pituinen vyötärökappale ja sitten rypytetään helmaan niin paljon kangasta kuin mieli tekee. Sivusaumaan laitoin piilovetoketjun ja vuoriksi valitsin viskoosivuorikankaan. Perushameille on aina käyttöä.

Tämä sunnuntaiaamu on sitten mennyt hieman erilaisen projektin parissa. Tänään juhlitaan veljenpoikani synttäreitä, ja vien juhliin tuomisinani jalkapallohullulle pojalle sopivia kuppikakkuja.





Vaikka leivonnaiset eivät nyt varsinaisesti blogini aiheeseen sovi niin päätin antaa teille pienen visuaalisen maistiaisen näistä värikkäistä herkuista.

Joten tänä viikonloppuna en ompelukoneen ääreen enää juhlista johtuen ehdi, mutta ompeluprojektit jatkukoot jälleen ensi viikon puolella.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Positiivisten yllätysten mekko

Muutama viikko sitten päädyin sattumien kautta Ikean kangasosastolle. En ollut käynyt siellä ikuisuuksiin, ja täytyy myöntää, että mielikuvani Ikean kankaista ei ollut sieltä parhaasta päästä. Silmiini osui kuitenkin miltei välittömästi upea sinivalkoinen puuvillakangas. Ja järkytyksekseni huomasin, että kangas oli tosiaankin 100-prosenttista puuvillaa ja lisäksi hinta oli alle 4 euroa metriltä. Hieraisin silmiäni ihmetellen onko tämä edes mahdollista. Päätin antaa kankaalle ennakkoluulottomasti mahdollisuuden ja ostin sitä mukaani huimat kolme metriä, jotta saisin kasattua siitä mekon.

Kangas piti värinsä erinomaisesti pesussa. Puuvillasta ei lähtenyt pesussa myöskään mukava napakkuus eli olin tulokseen hyvin tyytyväinen.

Kaavavarastostani löytyi vielä kokeilematta oleva Simplicityn 1873 -kaava. Kyseessähän on Cynthia Rowley -malliston kaava, joka on todella suosittu kotiompelijoiden keskuudessa ympäri maailmaa. Kaavassa on loistava perusmallinen yläosa ja laskostettu hameosa. Mikä onkaan ihanampaa kuin kunnon laskokset...

Kangaslöytöni sopi erinomaisesti tämän kaavan kokeiluun, joten annoin mennä. Ja tässä lopputulos.


Pohdin jonkin aikaa olisinko yhdistänyt yläosaan vain kellohelmaisen hameen, koska pelkäsin tämän paksun puuvillan laskostuvan tönkösti. En tykkää ollenkaan kaavan kansikuvassa olevan hameen tönköstä tyylistä... Erinäisten mallailujen jälkeen päädyin kuitenkin seuraamaan kaavan alkuperäistä ohjetta, mistä olen nyt jälkikäteen todella iloinen.

Valitsin yläosan kaavoista version C eli kaula-aukko on hieman syvempään uurrettu eikä mekossa ole hihoja. Sen sijaan hameosasta tein ehdotettua pidemmän. Tykkään tehdä hameeni polviin saakka ylettyviksi, joten noudatin samaa linjaa tälläkin kertaa.

Mekon selkäpuoli on sekin hyvin klassisen mallinen. Takakeskisaumassa on piilovetoketju.


Jatkossa, mikäli teen tämän mekon vielä kuviollisesta kankaasta, ajattelin siirtää vetoketjun sivusaumaan, jolloin kuvion saa kauniisti jatkumaan takana. Mutta tämä kuvio on sen verran eläväinen, ja muotolaskokset rikkovat sen joka tapauksessa, että eipä tuo sauma niin hirveästi haittaa.

Mekon yläosaan tein vuorin valkoisesta puuvillasta. Sen sijaan helman jätin vuorittamatta.


Lopputuloksena on, että sekä kangas että kaava pääsivät yllättämään positiivisesti. Kaavaan totta kai olin ladannutkin odotuksia, mutta siitä huolimatta tykkään mekosta enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin siihen riskiin, jonka uskalsin ottaa kankaan suhteen. Ottaen huomioon, että tämän mekon materiaalit maksoivat yhteensä ehkä noin kahdeksan euroa, ei voi muuta kuin ihmetellä lopputulosta.

Tuossa viimeisessä kuvassa näkee - jos tarkasti katsoo - hieman viitteitä nykyisestä pakkomielteestäni harjoittaa käsinompelutaitojani. Tästä aiheesta voisinkin kertoa teille jossain välissä hieman lisää.

Ihanaa viikon jatkoa!